Eilen sunnuntaina oli jännä tilanne kun jouduin tekemisiin Puolan poliisin kanssa, onneksi sentään oikean virallisen poliisin, enkä minkään poliisiksi tekeytyvän maantierosvon kanssa, niitäkin kuulemma on. Olin etsimässä navigaattorin kanssa tietä pois pienestä Gizyckon kaupungista, mutta oleellinen tieosuus oli suljettu, tai siltä ainakin näytti. Pyörin edestakaisin neljän risteyksen väliä ja yritin löytää tietä suljetun tieosuuden ohi, mutta en meinannut millään löytää.
Lopulta käännyin pikkusillalle, jolla olikin korkeusrajoitus 2m, jota en huomannut. Auton katto kolautti sillan yläpuolelle ripustettuja liikennemerkkejä. Siltavahti oli heti tiukkana paikalla ja viittilöi mua odottamaan tiensivussa kunnes Polizei tulee. Pahoittelin vahinkoa, sehän oli aivan omaa huolimattomuutta, mutta kukaan ei puhunut englantia.
Otin Lennun ulos kuumasta autosta ja tilanne oli tavallaan aika hassu: minä odotin syyllisenä miliisiä paikalle, mutta samalla ympärillemme kokoontui lapsia ja pari nuorta perhettä paijaamaan koiraa. Ilma oli leppoisa ja ihmisiä paljon liikkeellä kauniilla rantakadulla.
Aikaa kului miliisiä odotellessa, minä tutkin karttojani. Yksi hyvin ystävällinen perheenisä kysyi, tarvitsenko apua. Kerroin tilanteesta ja tuntui kyllä hirveän mukavalta, kun hän oli ystävällinen ja sanoi, että virheitä sattuu. Lopulta poliisi tuli, he puhuivat vain hiukan englantia. He tutkivat auton paperit, mun passin ja valtakirjan ajaa tuota autoa, ajokortin, ja pyysivät avaamaan konepellin (!).
(Nyt tarvittiin siis passia ekan kerran Suomeen lähdön jälkeen.) Minä pahoittelin taas tapahtunutta ja lopulta saatiin sovittua, että voisin maksaa rikesakon ja pääsisin jatkamaan matkaa. He ajoivat minut pankkiautomaatille, jotta sain nostettua zloteja. Kysyin poliisiautossa, tehdäänkö Puolassa paljon autovarkauksia, mutta he eivät oikein ymmärtäneet. Maksettuani hyvin kohtuullisen rikesakon poliisit jopa hymyilivät, kun sanoin Dobra! (hyvä tms), I'll try to be more careful next time!
Aikaa oli tuossa jupakassa kulunut niin paljon, että alkoi olla jo myöhä ja hämärtyä. Ihmettelin kun navigaattori sanoi, että oltaisiin perillä leiripaikassa klo 20.38 kun kello oli jo puoli yhdeksän ja vielä viitisenkymmentä kilometria matkaa. (Myöhemmin tajusin, että navigaattori oli siirtänyt kellonsa automaattisesti paikalliseen aikaan, kun minä olin ranteessani pitänyt Suomen ajan.) Ihan äkkiä huomasin tien laidassa Camping-kyltin, ja poikkesinkin sinne. Ja täällä Lorsbyn campingissä nyt sitten yövymme, oikein mukava paikka, lähellä on myös useamman hengen telttaseurue.
Nyt tarvittiin ensimmäistä kertaa myös euro-muuntajaani.
Puolassa on paljon maksullisia moottoriteitä, tänään täytyy opetella niistä maksamaan.
Mietin välillä, oikaisisinko nyt jo Saksan suuntaan, mutta ehkä jätän läntiset maat enemmän seuraavalle automatkalle, vaikka sitten kun menen omalla pikkuautolla. Nyt olisi tarkoitus suunnata tuonne Krakovaan ja sinne Marjon ehdottamaan kylään, sillä suunnalla on myös Auschwitz, jossa kävisin mielelläni. Voin kyllä jättää sen väliinkin, jos se Lennun kanssa tuntuu vaikealta, eli jos koiralle ja autolle ei löydy varjoisaa paikkaa visiitin ajaksi. Sitten ehkä eteenpäin Unkariin, Slovakiaan ja vähitellen Italian pohjoisosaan ja Saksaan.
Olisi ollut mukava vaihtoehto palata vaikka Puolan kautta Gdanskista lautalla suoraan kotiin, mutta kun Lennun passiin tuli se merkintä ekinokokkoosista Tallinnassa 15.5. niin on paras palata sitä kautta. Ja onhan lauttalippukin sieltä jo hommattu. Mutta ensi reissulla tuo voisi olla hyvä ajatus.
Olen ajanut joka päivä aika monta tuntia, nyt kun on niin mukava auto sitä varten. Olemme kuitenkin pysähdelleet tunnin välein, milloin kahville, milloin uimaan. Päivisin on lämmin, mutta öisin ihanan viileä, +15.
Olen pahoillani, kun tästä blogista ei irtoa juuri mitään tietoa kirkoista ja nähtävyyksistä, joista melkein jokainen muu matkailija kertoisi, mutta kukin tyylillään. Mua vaan kiinnostaa paljon enemmän tämä kaikki muu oleminen. ;=)
No comments:
Post a Comment