Uusi koti Addiksen laidalla

 Onpa ihana kun nyt on viimein hyvä tietokone käytössä: tämä on lainaläppäri, mutta melko iso ja hyvän oloinen.

Asun nyt eri paikassa kuin huhtikuussa jolloin olimme NLM:n (Norwegian Lutheran Mission, jonka kanssa Kylväjä tekee yhteistyötä) vieraskodissa, tämä on Suomen Lähetysseuran talon vieraille tarkoitettu huoneisto talon 2. kerroksessa.

Talo on kaupungin laidalla pikkutien varrella, oheinen oikopolku vie kaupoille ja liikenteeseen.







 Lähin iso katu, jonka varrella on aika tavalla kaikkia palveluita ja kauppoja.           

Liikenne on vaihteeksi oikeanpuoleista eikä yhtä kaoottista kuin Kalkutassa.

Kadun varrella on taksiasema, josta minibussikyyti kaupungin toiselle laidalle on ilmainen, se oli muistaakseni  jotain yhden birrin = 4 centtiä luokkaa.
100 birriä on n. 4 euroa.

Likaisia laihoja koiria on paljon sivukujilla, eivätkä ne kaikki vaikuta kovin kärsiviltä. Tuo ei siis ole kuollut, vaan asettui kellimään, kun tulin sen viereen ;=)

Mun huusholli on tyyliltään kuin suoraan 1970-luvulta.


Yksi käytännössä aika suuri harminaihe on se, että porkkanoiden ja yleensäkin tuoreiden vihannesten syönti taitaa jäädä mulla täällä aika vähiin: porkkanat täytyy ensin pestä kraanavedellä, sitten kuoria, sitten liottaa superkloriittivedessä (samassa jota Suomessa käytetään valkaisuun ja vessojen desinfiointiin!!) puoli tuntia, sen jälkeen vielä pestä parissa erässä keitettyä ja siivilöityä vettä. 

Mähän en ole missään asemassa toimiakseni mitenkään muuten, kuin juuri niin kuin täällä sanotaan, mutta kyllä nämä toimenpiteet vaan saavat innon laantumaan tuoreisiin vihanneksiin!  Kyllä porkkanat maistuivat aika tavalla superkloriitilta tuon operaation jälkeen, nehän imevät nestettä itseensä...

Olen siis täällä Rekku Reginan kanssa samassa projektissa, hän on Lähetysseuran lähetti,  mukava, seurallinen ihminen. On suuri apu, kun hän on nyt alkuun opastamassa. Mutta on kyllä myös taivaan lahja, että saan asua aivan omassa huushollissa, kuten sain Etelä-Afrikassakin, ei meistä kumpikaan haluaisikaan mitään yhteishuushollia enää tämän ikäisenä. Rekku asuu talon 3. kerroksessa.

Tuntuu hiukan ikävältä se, että nyt tuo mielenkiintoinen vaihe, jolloin olin ainoa suomalainen - ja eurooppalainen - ympäristossäni, on lopussa. Täällä asuu muitakin suomalaisia, mm. Kansanlähetyksen lähettejä.


Söimme ekan iltapalan yhdessä Rekun keittiössä, ruisleipää, juustoa ja adventtikynttelikkö ;=)   Mutta normaalisti pidämme omat kotimme ja ruokailumme. 

Kävin tänään ostoksilla, onneksi kilometrin päässä on pikkuputiikkien ohella oikea market-tyylinen kauppa, missä voi itse vähän valita.  


Hyvin onnelliset ovat fiilikset tässä vaiheessa. Olen jo alkanut opetella vähän amharankielisiä tervehdyksiä:

How are you (lady)? Denanesh?
How are you (man)? Denane´?
I´m fine! Denanej!
Excuse me!  Jikerta!
Ok!   Ishi! (Käy kommentiksi joka asiaan, kuten Joo'o! )