Kevatloma

Gastonit lahtivat tana aamuna lomalle tutulle camping-alueelle, jonne aina menevat. Siella on ilmeisesti lapsille paljon ohjelmaa ja kavereita, joten vanhemmatkin saavat levata rauhassa. Heidan talossaan asuu taman viikon nuori amerikkalainen pari, joka tarvitsi juuri nyt asuntoa, perheen tuttujen tuttavia.Kovin sympaattisia ovat, Ingrid ja Jonathan, ja olemme menossa maanantaina syomaan yhdessa He ovat taalla tutkimassa hiv-positiivisia lapsia ja tulevat ehka joku paiva mun kanssa sinne sairaalaan, missa liki jokaisella on hiv.

Vietin ekan kevatlomapaivani koirien kanssa kukkuloilla. Jessie, schaefferinarttu, joutuu olemaan nyt kiinni, joten erityisesti sen takia oli kiva menna niiden kanssa lenkille. Ahdoin ne molemmat autooni, kun tuolla kapealla autotiella on aika hankalaa kahden koiran kanssa, ja erityisesti Hamlet oli vilahtanut auton takakonttiin heti kun sita vahan raotin, silla oli hirvea hata paasta mukaan. Pidin Jessien viela remmissa, mutta ehka ajan mittaan voisin sitoa sen kiinni Hamletin pantaan, jolloin voisivat juosta molemmat. Tai ehken sentaan, Hamlet lahti yhdessa vaiheessa jahtaamaan pikku kengurulta nauttavaa loikkivaa elainta, en tieda mika mahtoi olla, mutta siina kyydissa Jessiella olisi voinut olla kurjat oltavat jos olisi ollut kiinni Hamletissa. Mutta kiva lenkki siita tuli. Lamminta on nyt jatkuvasti yli 30.

Tan Hamletin kanssa on ollut nyt aika taistelua, mun on ihan kauhean vaikea olla ottamatta sita sisaan, kun se kurkkii tallai mun olkkarin ikkunasta sisaan. En halua etta se alkaa pyrkia tanne mun luo liikaa, kun sen paikka on Gastonien talon luona ja se on heidan koira. Mutta he eivat kovin paljon kiinnita siihen huomiota, joten se hakeutuu helposti tanne kun ma meen lenkille ja juttelen sille. No, ehka on hyva varkaidenkin kannalta, etta se oleilee nyt myos taalla kun Gastonit ovat poissa.  He jattivat muuten mulle listan paikallisia nahtavyyksia ja kauniita lenkkimaastoja ja uintipaikkoja, joten ohjelmaa riittaa talle viikolla. 

Olen loytanyt lukemisen uudestaan taalla ollessani, mika on mukava asia. Olen aina oikeastaan tykannyt lukea, mutta viime vuosina se on jaanyt kovasti taka-alalle, kun tyopaivan jalkeen tv on ollut niin houkuttelevan helppo tapa relata. Mutta nyt kun tv:a ei ole, tai onhan se, mutta en ole kiinnostunut tarjonnasta taalla, on ollut mukava uppoutua taas kirjoihin.

Lopetin juuri aivan mahtavan kirjan The Help by Kathryn Stockett, joka kertoo Mississippi-osavaltion mustien oloista 1960-luvun Usassa. Siella valkoisilla perheilla oli yleensa musta kotiapulainen, joka myos kasvatti lapset, mutta han ei mm saanut kayttaa samaa WC:ta kuin valkoinen isantavaki, koska pelattiin "mustien basillien ja tautien" leviamista (!!) Nuori valkoinen nainen ystavystyy kuitenkin tallaisten mustien naisten kanssa ja paattaa kirjoittaa kirjan naiden kokemuksista valkoisissa perheissa. Muistelen nahneeni Suomessa videomainoksen kirjasta 'Piiat'. Yritan taallakin saada videon kasiini, tuskin se silti aivan kirjan veroinen on.