Kokeilin tanaan (Addiksessa) ekan kerran kananvalmistusta Etiopiassa.
Ainoaksi se ehka jaa, sen verran oli hankalaa ja tulos rasvaisempi kuin
Suomessa. Elavien kanojen ohella joistain hienommista kaupoista saa
kanapalojakin, mutta se ei oikein vastaa tarkoitustaan mulle, kun
lopputulos on kuitenkin rasvaisempaa kuin haluaisin.
Kuvassa vahemman hieno lihakauppa, mutta lihan naytti aika tuoreelta.
Tama taisi olla Metun isoilta kaduilta, nakyma aika samanlainen kuin Addiksessa.
Meidat kutsuttiin kahville Rekun ja Tainan kanssa, mutta se tarkoittaa kuitenkin usein ruokaa, ja ruokaa tarkoittaa melkein aina inseraa. Tekee erittain hyvaa mun linjoille. (Tuota harmaata hapanlettua ei munkaan tule syotya liikaa!)
Harmi kun kuvasta ei tullut hamarassa tarkka, se olisi muuten tosi hieno lehden kansikuva. Siina valmistetaan inseraa mokin pihamaalla.
Metun matkalla tapasimme useamman kerran ortodoksikristittyjen hautajaiskulkueen.
Ortodokseja on maassa n. 45%, ja heidan rukoushuuto-joikunsa muistuttaa erehdyttavasti muslimien joikua, ma en niita erota.
Munia ei pesta kovin tarkkaan ennen myyntia ;=)
Punapippuria kuivaillaan monin paikoin teiden varsilla.
Etiopian toiseksi suurin vientituote on muuten kahvin jalkeen ruusut! En olisi kylla uskonut. Niiden kasvihuoneita nakyi kaupunkien laidoilla pitkinrivistoin.
Metka muuten, etta isoissakaan marketeissa (kooltaan kuin Suomen pieni kylakauppa) ei valttamatta myyda sokeria lainkaan. Eivat ole kauheasti makean peraan. Voitakaan ei paljoa kayteta, se on yleensa suolatonta ja mun mielesta maistuu harskilta.Mutta avokaado on aivan erinomainen voin korvike leivalla. Uusi herkkuleipani taalla on avokaado-leipa, jonka paalla banaania. Banaaniakin on aina saatavana. (Kuvan tumma leipa on Tainan leipomaa, mutta kylla kauppojen vaaleakin leipa kay.)
Tanaan ostosmatkalla (pari kaalinkeraa ja 3 kg porkkanoita) kadun varrella istuskeli muutama aiti lapsineen. Yksi 2-3-vuotias pieni poika ryntasi luokseni, alkoi roikkua kasivarrestani ja pussaili kattani. Han oli erittain likainen ja suloinen. Han oli onnessaan, kun loysi ostosteni joukosta kauppakuitin, jonka sai pitaa. Jatkan nyt siis porkkanan syontiani, vaikka alussa niin noi myrkkykasittelyt loivat vastaan. Mutta jos liottaa ensin ja kuorii sitten, myrkyt eivat maistu.
Kohta nama vuodatukset toivottavasti vahan harvenevat, nyt on vain uusia kokemuksia tullut niin paljon.
4 comments:
Tuo inseran paistaminen toi erehdyttävästi mieleen meidän kesäiset muurinpohjalettukestit!
Miten olisi kokonaisen kynityn ja puhdistetun kanan keittäminen aivan kypsäksi jolloin lihat irtoavat hyvin luista ja rasva on liuennut keitinliemeen, jota ei ole pakko käyttää.Sillä tavalla tein aikoinaan kanapataa silloin kun Suomesta sai vielä oikeata kanaa - tosin siistinä pakasteena.
Joo, kuvassa lettu näyttää ihanalta, mutta sen happamuus ja lihakastikkeen tulisuus ovat asia erikseen. Letun harmaa väri ja kaiken rapeuden puuttuminen ei mulla myöskään auta asiaa...
Hyvä ehdotus! Taidankin kokeilla kanan keittämistä!
Insera-lettu on tunnusomaista juuri Ethiopialle.Tansaniassa taas sai tottua paksuun maissipuuroon ugaliin, jota käsin syötiin.Kun uunia ei ole täytyy ruoka kypsentää avotulella ruukussa.Paistoikohan se Saarakin Abrahamille ja enkeleille sellaisia lettuja !Taisi paistaa kuumennetuilla kivillä.
Post a Comment