Automatka Eurooppaan

Tällainen kiertue siitä sitten tuli; lisäsin tämän kartan jälkeenpäin, kun matkanaikaiset kartat hävisivät.

Kotimatka lautalla

Kiertelin aika kauan Travemundessä ennenkuin löysin valtatie 75:n varrelta Skandinavia Kajn, josta nämä Suomen lautat lähtevät. Sain vimeisen lipun 3-metriselle autolle, ja check-in alkoi eilen illalla 20.30.  Jouduimme kuitenkin norkoilemaan autoissamme aina 1:een saakka yöllä ennenkuin lopulta pääsimme lautalle. Lennun ja mun hytti oli tosi ruhtinaallinen meille, kun siinä olisi voinut olla kolmekin ihmistä koiran lisäksi.

Lennu oppi ihme kyllä käyttämään vessaansa melko pian, onneksi, sillä mm. sen emä on kuulemma pidättänyt koko 2-päiväisen lauttamatkan ajan. Kotona aika paljon käytetty Asialle-komento tuli nyt hyvään tarpeeseen.

Hiekkalaatikko oli kyllä mittasuhteiltaan aivan väärin rakennettu. Suunnittelijoilla ei varmasti ollut itsellään mitään kokemusta isosta poikakoirasta, muuten he olisivat tehneet hiekkalaatikosta vähän suuremman kuin 1 x 2 metriä.  Hyvä ettei ollut tassunjälkiä maassa, mihin on astuttava, että asiat osuvat oikeaan paikkaan.  Poikakoira ei oikein osaa pissata niiaamalla, joten yli ja ohi laidan ne suihkut meinasi väkisinkin mennä kun tuollainen isokokoinen poitsu tähtäsi. Keskellä laatikkoa olisi tarvittu myös se Tolppa, mihin tähdätä, eihän sitä muuten voi. Mulla on aika kulunut tässä mukavasti toimivampaa hiekkalaatikkoa suunnitellessa. Se tolppa voisi olla vaikka muutaman päivän välein vaihdettava kertakäyttöinen pahvinen torvelo, jos sen puhdistaminen osoittautuisi hankalaksi. No ehkä tää riittää tästä aiheesta.

Lautalla on myös pieni kuntosali, jossa olisi oikein hyvin voinut käydä, mm. crosseri oli ihanalla paikalla avaralla merinäköalalla, mutta en saanut sinne lähdetyksi.

Ilma oli leppoisa ja kannellakin oli mukavaa. Ainoa pieni harmi oli, ettei koiraa saanut ottaa muulle kannelle kuin sinne, missä se hiekkalaatikkokin oli, ja siellä taas ei ollut mukavia istuinpaikkoja ihmisille. Mutta siis kaikenkaikkiaan aika ihana leku reissu.

Saksassa taas

Lubeckin camping-alue on sijainniltaan aika ihanalla paikalla, mutta täällä ei ole mökkejä eikä oikein telttapaikkojakaan, joten tänne pitäisi tulla matkailuautolla. Suihkusta verotettiin 1 euroa / 5 min, mutta oli se sen väärtti: runsas, kuuma suihku, jossa suihkupään kaikista rei'istä tuli tasalämmintä vettä, eikä vain muutamasta. ;=)  Ja vielä siistit privaatit pukeutumistilat.

Nyt ollaan siis jo lähellä Travemundea ja pitemmät ajelut ovat takana.
Tänään hankin lauttaliput ja etsin Lennulle eläinlääkärin sitä ekinokokkoosia varten; Tallinnasta saatu ei nyt kelpaa jos palaammekin tätä kautta.

Onpa ollut monin tavoin onnistunut reissu täynnä mukavia ja jänniä kokemuksia!

Maalaisidylliä Hollannissa

Lennulla riitti paljon ihmeteltävää Hollannissa, missä camping-paikkamme oli idyllisellä saarella.

Sinne mentiin lossilla ja perillä oli paljon pieniä maatiloja, joiden pihoilla ja lähilaitumilla oli kanoja, hanhia, lampaita ja yhdellä possukin.

Lubeckiin johtavalla valtatie 1:llä oli tänään päivällä varmaan kolari, kun liikenne seisoi tunnin ajan paikallaan.  Se kului kuitenkin aika nopeasti, annoin Lennulle ruuan, jaloittelimme vähän ja söin omenia.

Ark van Noach Hollannissa

Onneksi Dortrecht osui aika tavalla kotimatkani varrelle, joten kävin katsomassa siellä valmistumassa olevaa Nooan arkkia. Sen on Johan Huibers  tehnyt täsmälleen alkuperäisen arkin mittojen mukaan, hän haluaa avata siellä myös kahvilan.  Arkin on tarkoitus olla purjehduskelpoinen, Johan aikoo kuulemma purjehtia sillä Thames-jokea pitkin.

Eli tuossa on nyt ratkaistu se ongelma, mitä raamiksessa pohdimme: miksi Nooa ei kurkannut Ikkunasta todetakseen veden laskeneen vaan lähetti kyyhkyn tutkimaan asiaa.  ;=)

Arkin piti olla nyt jo valmis, mutta se valmistuminen on viivästynyt ja näin sen vain ulkoapäin. Sinne tulee kuulemma noiden puisten aidonkokoisten eläinten lisäksi myös joitain eläviä eläimiä.
Arkki näytti valtaisalta - varsinkin ajatellen senaikaisia rakennusmenetelmiä ja rakentajien  lukumäärää!

Arkki on mun silmääni mittasuhteiltaan aika ruma, mutta hyvin vaikuttava silti!

Dortrechtissa on kauniita puistoja ja pikkukatuja, missä on suloisia pieniä etupihoja.

Nyt sataa ja olen pessyt pyykkiä ja tukkani. Huomenna Saksaan.

Ongelmia jarrutehostimen kanssa

Aamulla huomasin aika pian liikkeellelähdön jälkeen, että jarrupoljon oli hyvin jäykkä eikä tuntunut toimivan juuri lainkaan!!  Olin keskellä pohjois-Ranskan maaseutua, ympärillä oli lehmiä ja peltoja, mutta ei muuten ketään eikä mitään rakennuksia. Soitin auton omistajalle ja Autoliittoon, missä mekaanikko arveli, että kyseessä on vika jarrutehostimessa. He lupasivat ottaa selvää, mitä asialle voisi tehdä ja palata asiaan, mutta soittoa ei kuulunut.  Olin vähän huolissani autosta, joten etsin navigaattorin kanssa lähimmän huolto-aseman. Siellä ei kuitenkaan ollut mitään palvelua, vain sitä bensanjakelua. Seuraava oli suljettu ja kolmannessa ei ymmärretty mitään muuta kuin ranskaa. Niin lähdin hiljalleen ajamaan Belgiaan päin.
Belgian puolella sain yhden autokorjaamon huoltomiehen katsomaan autoa, hän selitti kovasti jotain ja ymmärsin, että jarrutehostimen saaminen kuntoon voisi kestää viikon, ehkä enemmän.

Sitten päätin laittaa navigaattoriin osoitteeksi Travemunde Saksassa ja ajella sinnepäin; tarkoitukseni oli saada auto lyhintä tietä Suomeen.  Huomasin, että ajaminen onnistuu turvallisesti, kun käyttää moottoriteitä,  missä muutenkin jarrutellaan enemmän vaihteilla kuin jarrulla, ja ajaa taajamissa erittäin hitaasti, 10-20 km/h. Jos vauhdin saa muuta kautta hiljennettyä alle 10:een km/t, niin jarrupolkimella auton saa siitä pysähtymään, kun seisoo jarrun päällä.  Ajelin hiljakseen Belgian halki ja Hollantiin, missä pysähdyin huoltoasemalle ja päätin jäädä siihen yöksi.

Nyt on jo ilta ja olen  huoltoaseman parkkiksella rekkojen välissä pimeässä, kokemus se on tämäkin! Joillain rekoilla on ikkunat verhottu tuulilasia myöten, joten yöpuulle hekin ovat asettumassa.

Auton omistaja, Juha, soitti äsken, hän suhtautui tähän jarruvikaan aika rauhallisesti. Hän sanoi,  että auton saamisella Suomeen ei ole hänen puolestaan kiirettä ja että kaikissa autoissa ei ole koko jarrutehostinta lainkaan, jarruttaminen on vain silloin hyvin raskasta eikä se näin isolla autolla oikein hyvin onnistukaan.

Vaikka hänen mielestään mun ei tarvitsisi typistää tämän takia matkaani, omasta mielestäni kyllä pitää: aion ajella hiljaisesti mutta suorinta tietä Travemundeen ja siitä lautalle. Nyt se on ratkaistu, etten voikaan palata Baltian maiden kautta.  On ikävä olla lähes koko ajan muun liikenteen tukkeena, minkä tämä pitkien etäisyyksien pitäminen, risteyksiin ja jalankulkuväyliin hidastaminen valtavan kaukaa ja taajamissa etanavauhti ajelu taatusti aiheuttaa.

Mutta ei tämä matkan pieni lyhentyminen minua oikeastaan haittaa, olen saanut jo ajaa ja nähdä niin paljon, että kyllä se yhdelle reissulle riittää. Espanjaan olisi ollut kiva ehtiä, mutta onneksi en lähtenyt sille suunnalle enää, sieltä olisi ollut kotiin monen päivän ajomatka.

Kohti Amsterdamia

Nyt varmaan suuntaamme Belgiaa ja sitten Amsterdamia kohti, siellä haluaisin käydä Nooan Arkki -nimisessä kahvilassa, joka on rakennettu aivan alkuperäisen arkin mittojen mukaan. Lupasin lähettää sieltä raamislaisille kortin, jos se löytyy.

Lisäsin juuri autoon öljyä, toivottavasti oikeaan paikkaan.

Pohjois-Ranskassa koleaa

Olemme edelleen Ranskassa. Täällä on ollut tiemaksuja isommilla teillä, mutta niistä ollaan selviydytty aika hyvin.  Niissä on ensin pitänyt ottaa yhdestä pisteestä lipuke, joka on merkannut "rahastuksen alkupistettä".  Tietyin välein moottoritiellä tai ainakin siltä poistuttua puomi on noussut, kun on syöttänyt lipukkeen masinaan ja maksanut kertyneen maksun. Vähän on ollaan oltu arvailujen varassa, kun kaikki lukee vain ranskaksi.  Tänään olen kuitenkin maksanut tiemaksuja yhteensä 16 euroa.


On ollut sateista, mutta ihan mukavaa, kun on koleaa, Lennu viihtyy paremmin. Luulin äsken, että autosta oli sulake palanut, kun jääkaappi ja pistorasia eivät toimineet, vaikka sähkö oli kytketty. Vika oli kuitenkin camping-alueen tolpassa, toisesta paikasta sähköä tuli.

Lämpötilat ovat vaihdelleet tosi paljon tällä matkalla: Puolassa sattui helleaalto ja lämpötilat lähentelivät kolmeakymmentä, nyt pohjois-Ranskassa on kymmenkunta astetta. Mutta ihan hyvä näin, kyllä mulla on ollut ihan sopivat vaatteet mukana.

Lennulla näyttää karvanlähtö olevan alullaan, onneksi vasta nyt eikä jo matkan alussa.


Täälläkään en ole saanut wifiä pelaamaan, se olisi tarpeen nyt, kun edelleen on mielessäni lauttalippujen vaihto Virosta Saksaan. Wifi-hotspottien löytämisen pitäisi noin periaatteessa olla Keski-Euroopassa helppoa, mutta kun me ei mennä lainkaan isompiin kaupunkeihin ja on tämä suuri auto, jonka parkkeeraus on mulle vaikeaa monin paikoin, niin se ei ole ollutkaan kovin helppoa ellei majoituspaikkojen netit ole pelanneet. Mutta enköhän jossain vaiheessa pääse nettiin.

Lauantaina Rheinin yli Ranskaan

Ranskan ensimmäinen camping-alue osoittautui heti selkeästi väljemmäksi kuin Saksassa kohdallemme osuneet ja maisemat ovat muutenkin hienot. Opastus ei ole niin selkeää kuin Saksassa, mutta kaikki tarpeellinen kyllä löytyy.

Viimeöinen paikkamme Saksassa tuntui rahastukselta, laskua yhdestä yöpymisestä matkailuautossa tuli 25 euroa, kun netistä, roskiksien käytöstä ja koirasta maksettiin kaikista lisähintaa. Täällä Ranskassa hinta ekalta yöltä oli 11,50, wifi ei tosin lupauksista huolimatta pelannut.

Kesälomanviettoa Saksassa

Monet saksalaiset tuntuvat viihtyvän hyvin näillä leirintäalueilla camping-trailereissaan koko kesän, he parkkeeraavat trailerinsa tiiheään pakatuille alueille, hankkivat sen oheen kaikenlaisia puutarhakalusteita ja jäävät sitten siihen. He voivat tilata toimistolta aamuksi tuoretta kahvileipää ja ostaa paikan minimarketista muutakin snacksejä ja juomia, olutta, siideriä, viiniä. Paikoissa järjestetään usein jotain yhteisohjelmaa, iltaisin voi olla tanssia tms. Mielenkiintoista suomalaisittain tämä, että heitä ei häiritse olla niin yhteen pakattuina tiiviisti lomallaan, he päinvastoin vierailevat toistensa "pihoilla" ja heillä voi olla paljon tuttavia samalla camping-alueella.

Minä huomaan, että tykkään lähinnä olla yhden illansuun ja yöpyä, sitten on jo jostain syystä polte jatkaa matkaa. Tuo Tsekin Camp Busek on ollut tähän saakka oikeastaan ainoa paikka, jossa olisin viihtynyt pitempään.  Siellä oli väljää ja kauniista maisemista pääsi oikein nauttimaan, kun ei ollut niin sumpussa.

Odotin hiukan, että joku olisi kysynyt Lennusta, mutta tarkemmin ajatellen on selvää, että täällä hovawarttien kotimaassa siitä ei kysytä. Suomi on yllättäen Saksan ohella maa, missä on paljon hovawartteja, niitä ei ole Euroopassa muualla kuin Suomessa ja Saksassa paljoakaan. Usassa on jonkin verran, siellä nyt on kaikkea.

Olen myös miettinyt vastaisen varalle matkailuauton vuokraamisen etuja ja haittoja:
                                            matkailuauto    oma auto
perusajaminen hauskaa                x
ajaminen kapeilla teillä onnistuu                     x
parkkeeraaminen mutkatonta                          x
autoilu huoletonta                                            x
yöpyminen mukavaa                     x
yöpyminen edullista                      x
kokonaisreissu edullinen                                 x
wc aina lähellä                              x
kotiutuminen mutkatonta                                 x  
Joten aika 50/60, riippuu mille antaa eniten arvoa. Nyt joka tapauksessa olen nauttinut täysin rinnoin tämän ison auton suomasta mukavuudesta.

Olen muuten ollut yllättynyt siitä, miten harvat vastaani tulleet saksalaiset puhuvat englantia. Useimmat jopa vähemmän kuin minä saksaa, tai ehkä sentään saman verran, mutta se ei ole paljon se. ;=)

Lennu muuten seurailee silmä kovana puolikesyjä pupuja, joita hyppii täällä trailereiden välissä. Ihmiset varmaan syöttävät niitä, ja hauskoja ne ovat. Olen koettanut selittää Lennulle, että ne ovat kissojen kaltaisia kesyjä, joita ei jahdata, mutta kyllä ne vaan kovasti kiinnostavat. Niillä on nyt poikaset vielä aika pieniä.

Saksassa(kin) kaunista

Olemme nyt Klaus-nimisellä camping-alueella, tämä tuntuu tosi mukavalta.
Tänne ajo oli aika hieno kokemus, niin upeita näkymiä ja suuria korkeuseroja, joillain teillä 12:kin astetta, mikä tuollaisella raskaalla autolla on jo aika paljon.  Ja tiet ovat tosiaan kapeita monin paikoin (eivät yo. kuvassa mutta esim. pienien kylien kaduilla ohitukset voivat olla vaikeita.)

Olen yrittänyt saada lauttalippuani Tallinnasta Helsinkiin peruutettua/vaihdettua lippuun Travemundestä Helsinkiin, mutta se ei ole onnistunut. Olisi tavallaan ollut mukava palata ajamatta enää Latvian, Liettuan ja Viron läpi, mutta teen niin nyt kuitenkin. Ensi reissulla olen sitten viisaampi ja otan liput suoraan Saksaan. Tästä tulee nyt tällainen itä-Euroopan kiertue, ehkä on ihan hyvä näin. Ei saa ahnehtia liikaa.

Olen huomannut, että kaksikin viikkoa voisi riittää aika mukavasti, jos tulisi lautalla suoraan Saksaan. Seuraavalla reissulla voisi kierrellä ehkä Ranskassa ja Espanjassa.

Torstaina eläinlääkäriin Saksassa

Saksaankin pääsimme ilman mitään tarkistuksia, tien varsilla alkoivat vaan kyltit ollakin saksankielisiä.  Tänne saakka ollaan siis päästy ilman että Lennulta olisi kysytty mitään; munkin passiani on tarvittu vain siinä Puolan rikemaksun yhteydessä ja joillain camping-alueille, rajoilla ei ole kysytty mitään kertaakaan Suomesta lähdön jälkeen.

Saksaan tultuamme ensimmäinen asia oli saada Lennu eläinlääkäriin, olin niin kyllästynyt kun sillä oli koko ajan punkkeja kiipeämässä kuonon varressa valmiina tunkeutumaan karvan läpi ihoon.  Nypin niitä tänäänkin varmaan 10 kpl pois.  Löysimme eläinlääkärin Beyreuthista, pikkukaupungista aika läheltä Tsekin rajaa. Hän antoi punkkeja varten myrkkyampulleja suoraan iholle levitettäviksi, ostin 6 viikon kuurin ja kokonaishinta oli 40 e, eli suomalaisittain vielä hyvin kohtuuhintaista, kun oli eläinlekuri kyseessä.

En ole ennen nähnyt keinuhevosta eläinlääkärin odotushuoneessa, se ei kyllä Lennua paljoa rentouttanut ;D


Täällä on aivan mahdottoman viehättäviä pikkukyliä kukkuloiden kupeessa mutta monet tiet niin kapeita, että yhdessä vaiheessa henkilöauto joutui peruuttamaan pitkän matkan, että pääsimme ohittamaan toisemme.

 Sen jälkeen aloimme etsiä camping-aluetta. Luotin taas navigaattoriin, mutta nyt se löysikin aika vaatimattoman paikan: täällä on aivan vieri vieressä trailereita, joista hyvin suuri osa on asetettu olemaan hyvin pysyvän näköisesti, aitaus ympärillä ja kukkaistutuksia ym, näyttää siltä, että monet käyttävät tätä campingaluetta aivan pikkukesämökin korvikkeena, tulevat tänne joka kesä ehkä samalle paikalle ja ovat sitten siinä. Mua sellainen ei oikein kiehdo, ei varsinkaan, kun kaikki ovat niin kiinni toisissaan. Mutta paikka on kaunis sinänsä ja kyllä tässä aivan mielellään yhden yön on.

Mielenkiintoista muuten, että kertaakaan en ole vielä reitilläni tavannut millään camping-alueella myöhään yöhön kailottavia tai remuavia seurueita, saas nähdä milloin ja missä maassa sellainen tulee ensiksi vastaan.

Huomenna olisi tarkoituksena ajaa ainakin pätkä tuota kuuluisaa Romantische Strasse -reittiä Wurtsburgista Fusseniin. Ja sitten suuntaamme ehkä Ranskan puolelle.

Wifiä ei ole, joten laitan tämän nettiin jälkijunassa.

Keskiviikkona Tsekissä, tunnin verran Prahasta länteen

Camp Bucek, noin tunnin verran Prahasta länteen, löytyi sattumalta, mutta tämä taitaa olla tähänastisista paras: kauniit maisemat, uintimahdollisuus ja netti (eihän sitä nyt ilman nettiä voi ihminen olla ;=) )

Nämä koiran pulikointikuvat toistavat itseään, mutta se on nyt vaan ollut oleellista näin lämpimällä säällä.

Auto on toiminut loistavasti.  Olen tankannut melkein päivittäin, kun en ole vielä aivan varma varatankin koosta, ja onneksi oikeaa ainetta; Puolassa diesel on merkitty vain ON, mutta täällä Tsekissä sentään normaalimmin D-merkillä.

Lennu on osoittautunut aika ihanteelliseksi matkaseuraksi: se kerää usein silittelijöitä, kun pysähdymme matkan varrella kahville tai istumme iltaisin leirintäalueilla, mutta jos joku lähestyy meitä pimeässä tai liikkuu jossain automme lähistöllä iltaisin, murina alkaa heti. Mistä se tietääkin aina, milloin pitää vahtia, milloin ei?

Ruokailuni ovat olleet aika omintakeisia taas tänään,  mutta nautin tällaisesta:  söin kuuman päivän aikana jätskiä pariinkin otteeseen matkan aikana kahvittelujen lomassa, ja nyt illalla Liettuasta ostettua Sauerkraut-hapankaalia, jota oli vielä vähän jäljellä ja on oikein hyvää. Omenoita olen myös paljon syönyt iltaisin.

Kohta lähden kokeilemaan uima-allasta, ulkonakin voisi uida, mutta vesi näyttää tarkemmin katsoen vähän likaiselta.  Mulle on ollut täysin uusi maailma tämä camping-alue-verkosto, en ole tajunnut että näin ihania lomanviettopaikkoja on olemassa!  Ja jos tulisi omalla autolla, näistä voi vuokrata edullisesti mökin tai ottaa teltan mukaan.

Huomenna Saksaan ja eurojen pariin!

Pikavisiitti Auschwitziin

Tarkoitukseni oli käydä Auschwitzissa, lähes ainoassa "nähtävyydessä" matkani aikana, mutta se jäi hyvin minimaaliseksi. Etsiskelimme oikeaa paikkaa Oswiecimissä, mutta Birkenaun museo sattui ensin kohdalle, joten menimme sinne. Jätin Lennun auton taa varjoon ja kävin kurkkaamassa parakkeja. Varsinainen museo on kuitenkin tuo Auschwitz, joten sinne seuraavaksi.

Päivä sattui olemaan hyvin lämmin, täällä on ollut ennenkuulumaton helleaalto, yleensä ei ole vielä huhti-toukokuun taitteessa näin kuumaa. Auschwitz löytyikin, mutta paljastui että siellä olisi pitänyt olla oppaan matkassa koko kahden tunnin opaskiertueen ajan. Siinä olisi varmasti kuullut paljon uutta ja hyödyllistä, mutta kun en ole yhtään innostunut turistikierroksista, ne vaan ei nappaa.  Olisin halunnut tutkia omin päin ja pyytää oppailta apua vain tarvittaessa.  Sitten tuli hätä Lennusta, joka oli kyllä varjossa mutta varastettavissa.  Lopulta päätin, että meidän nähtävyydet on nyt nähty, haluan jatkaa matkaa.

Nyt ollaan Tsekissä, ja vieläkään ei Lennun ole tarvinnut näyttää passiaan kertaakaan koko matkan aikana!!  Aivan ekalla huoltarilla, johon pysähdyin kahville ja ostamaan Dalnicni znamkan, maksutarran moottoriteitä varten,  huomasin, miten ystävällinen myyjä oli.  Heillä oli hieno kahvimasina, mutta se toimi vain paikallisilla kolikoilla. Hän ehdotti, että ostaisin latte-kahvipussin ja hän sekoittaisi kuumaa vettä mukiini ja saisin sillai hyvää kahvia. Niin teimmekin.

Olen päättänyt oikaista vähän reittiäni, koska päivät eivät muuten riitä: ajan Tsekin halki suoraan Saksaan, ja sitten pohjoiseen päin joko Saksan tai Ranskan pikkuteitä pitkin. Haluaisin myös ehtiä olla vähän aikaa Alankomaissa. Ja sitten kotiin.

Harkisten sitä, että sittenkin vaihtaisin lauttalippuni Tallinnasta Gdanskiin, silloin pitäisi vain lisätä Lennun passiin se ekinokokkoosi Puolassa. Siinä saattaa olla vähän selittämistä.