Joulua odotellessa

Tämmöinen tyyppi oli tänään vastassa kotiportilla kun palasin asioilta. Luulin olevani aivan yksin, ja juttelin vuohelle, otin kuvia edestä ja takaa ja sain sen lopulta puskemaan itseni kumoon. Aidan takana istuskelleet vartijat nauroivat kovasti, kun lopulta huomasin heidät.

Lehmä oli edelleen samassa paikassa kuin eilenkin. Toivottavasti se oli käynyt välillä syömässä ja vessassa?

Pikkukaduilla myydään paljon kaikenlaista pienissä kojuissa, olen vähitellen oppinut hankkimaan niistä mitä tarvitsen.   Paikallinen HEVI-osasto.

Kävimme lounaalla Rekun kanssa, tilasimme jotain muuta kuin wottia, mutta sekin tuli insera-lettujen kanssa. Se syödään käsin ja usein jaetaan ruokailijoiden kesken.

Taksit ovat halpoja ja niissä on usein kovasti noita hurskaita kuvia, en tiedä miten kuski niihin asennoitui.

Tuo oli normaali taksi, mutta itse tulin tänään kotiin vielä halvemmalla minibussi-taksilla (maksoi 2 birriä = 8 senttiä), joka pakataan melkein niin täyteen kuin sattuu olemaan matkustajia. En edes saanut laskettua montako oli kyydissa tänään, ainakin reilusti enemmän kuin 14.  Pidin kiinni siinä ahtaudessa edessäni istuvan selkänojasta, kunnes matkan lopulla huomasin, että se olikin ollut yhden nuoren miehen olkapää. Kyllä häntä huvitti!

Kotini ikkunasta on aika ihana näkymä takapihalle.

Saimme lahjaksi Rekun esimieheltä SLS:ssä viinipullon ja suklaarasian, jonka viemme Mettuun, kun lähdemme sinne huomenaamuna klo 4:30.

Mettu on pieni paikkakunta 'maalla', sinne kestää ajaa noin 10 tuntia. Menemme huomenna puoleenväliin bussilla, ja siitä perille toisella bussilla seuraavana päivänä. Metussa työskentelee yksi Lähetysseuran lähetti, jonka luokse menemme Rekun kanssa joulunviettoon. On kuulemma paljon tilaa, tuo lähetti asuu yhdessä talossa ja me voimme asua toisessa. Aika uskomatonta että kohta on Joulu!!

Ambon kylällä kurssipäivät pyhäkoulunopettajille

Paikalle oli tullut n. 70 pyhäkoulunopettajaa ja seurakuntien paimenta, etupäässä miehiä. He näyttivät oikeasti kiinnostuneilta, kun Rekku opetti miten havaintovälineet ovat oleellisia kaikessa opetuksessa. Yhtenä päivänä hän näytti, miten cokispullosta, rautalangasta, heinästä ja kankaanpaloista saa rakennettua aika helposti nukketeatteri-nuken. Osallistujat askartelivat sen jälkeen omat nukkensa, ja oli mukava nähdä, miten raavaat miehet piirsivät keskittyneesti naamoja nukeilleen.

Mähän en ole juuri lainkaan askartelijatyyppiä, en viitsisi nyhrätä nukkien kanssa (eläimet olisivat hauskempia), mutta kyllä tuo vaan oli aika innostavaa.



Seuraavana aamuna olimme rakentaneet oppilaille valmiiksi pienimuotoisen pääsiäiskuvaelmaan kirkkosalin lattialle, ja näytimme, miten he voivat käyttää samoja aineksia joulukuvaelmaan.

Palmusunnuntai;  alla pääsiäisaamu.

Joulu kuvattu melkein samoilla aineksilla.

Amboon kesti ajaa pari tuntia. Nyt on menossa kuiva kausi, ja kaikki näyttää ruskealta.
Mä en ymmärtänut opetuksen puheita lainkaan, kun ne pidettiin amharaksi ja tulkattiin oromoksi, joten lähdin välillä itsekseni katselemaan lähiseudun markkinoita. Aasi oli tavanomaisin tavaroiden kuskaustapa, niitä tuli vastaan koko ajan.

Etsiskelin mm. säilykepurkin avaajaa, mutta sitä ei löytynyt mistään.

Kaiken etiopialaisen seassa näytti jotenkin hullulta tuo Eminem-mainos yhden kaupan ovessa. 

Kurssin aikana ruokana oli inseraa kolmesti päivässä, siis myös aamupalaksi. Se on täkäläinen kaikkein tavanomaisin ruoka, hapan lettu, jonka kanssa syödään (sormin) aika tulista lihakastiketta.

Mä en oikeasti kyllä tykkää yhtään sen letun happamesta mausta, mutta kyllä sitä nälkäänsä syö ihan mielellään.

Köyhällä väestöllä ei ole mahdollisuutta käyttää lihaa, vaan heillä on vihanneskastiketta. 

Olimme yötä ihan länsimaisittainkin mukavassa hotellissa (12 euroa / yö!), missä oli oikea wc, mutta kurssin ajan olimme kirkon ja koulun yhteisen reikä lattiassa -mallisen wc:n varassa.Siinä on kaksi kiveä, joiden varassa kyykitään, melko siististi siellä sai käytyä. Ovea ei vaan ollut, joten kannatti valita aika, jolloin koululaiset eivät olleet pihalla...

WC tuli päivien aikana tutuksi, kun ruuansulatus on sattuneesta syystä toiminut aika vilkkaasti...

Olen muuten melko pitkälle sopinut, että olenkin täällä kuukauden pitempään kuin ensin ajattelin, eli helmikuun loppuun. En alussa uskonut että saisin tuota 3 kuukauden viisumia, mutta kun se onnistui, tuntuu että kannattaisi olla täällä kunnes taittotyö olisi todennäköisesti valmistunut. Päivillekin tuntui sopivan tuo helmikuun loppu.

Pohkeissa tuntuu selvästi, kun täällä on tullut käveltyä niin paljon enemmän kuin Etelä-Afrikassa. Hyvää harjoittelua Lennun tulevia lenkkejä varten!

Lehmiä, vuohia, Jeesus

Kävin ostamassa bantskuja (0,5 euroa kilo!)  ja matkalla törmäsin vuohilaumaan tiellä, kenelleköhän kuuluivat??  Ison tien keskikaistalle oli asettunut lehmä, luulisi että sillä olisi ollut jossain muualla mukavampaa. En uskaltanut mennä katsomaan, oliko ahdistunut hevonen vielä siellä jalkakäytävällä missä se oli eilen...

 Jeesus on avoimesti esillä katukylteissä!

Etiopiassa

Addis Abebassa on n. 2 milj asukasta. Me asutaan kaupungin etelälaidalla. 

Olin aamulla kansainvälisessä kirkossa, missä oli musta paikallisen näköinen rastatukkainen mies säestämässä lauluja. Kahvilla kirkon jälkeen juttelin hänen kanssaan, ja paljastui että hän on suomalainen!  Mutta asunut täällä viimeiset 10 vuotta.

Ja suomalaisen näköinen nuori tyttö paljastui syntyjän saksalaiseksi, mutta hän oli asunut pikkuvauvasta saakka Etiopiassa. Hän kertoi, miten hämmentävältä oli tuntunut käydä Saksassa, missä moottoriteillä ei ollut vuohia eikä lehmiä eikä mitään esteitä, ajettiin vaan hurjaa vauhtia... 

Nätti tyttö odottelemassa jumiksen alkua.

Jumis oli ok, mutta haluan parina tulevana sunnuntaina kokeilla eri paikkoja, seuraavaksi ehkä sitä, missä  Rekkukin käy, kunnes löydän sen, mihin haluan sitoutua loppuajaksi täällä.










Kävimme syömässä kirkon jälkeen, oikein hyvää kalaa. Sää on kuin lämpimänä suomalaisena kesänä.

Luulen, että ruokavalioni sisältää jatkossa aika paljon banaaneja, jotka on hyviä ja halpoja ja joita ei tarvitse liotella missään myrkyissä.

Tuore ananaskin on hyvää.  Säilykepurkit ovat melko kalliita, n. euron kpl.

Eläinlääkärikin löytyy: kyltissä lukee Mekanissa Veterinary, Mekanissa on tämä kaupunginosa, missä asun.  Tuntui tosi pahalta kotimatkalla törmätä jalkakäytävällä lojuvaan hevoseen, toivoin ensin että se olisi kuollut, mutta se oli elossa ja näytti siltä, kuin olisi synnyttämässä, mutta mitään ei tullut ulos. Eläinten kärsimys jotenkin tuntuu niin pahalta, vaikka ihmisetkin kuolevat usein synnytyksiin syrjäseuduilla.

Otan nyt alussa kuvia ja lataan tännekin, mutta varmasti ajan mittaan se hiljenee kovasti. On tosi mukavaa, kun on muutaman päivän ajan vielä hyvä netti, mulla on lainassa yhden ihmisen nettitikku, hän on lomalla viikon ajan. Sen jälkeen varmaan on hitaampaa. Mutta tämä kone tuntuu hyvältä, on photarit ja kaikki Adoben hyvät ohjelmat, joihin Kylväjässäkin totuin.  

Uusi koti Addiksen laidalla

 Onpa ihana kun nyt on viimein hyvä tietokone käytössä: tämä on lainaläppäri, mutta melko iso ja hyvän oloinen.

Asun nyt eri paikassa kuin huhtikuussa jolloin olimme NLM:n (Norwegian Lutheran Mission, jonka kanssa Kylväjä tekee yhteistyötä) vieraskodissa, tämä on Suomen Lähetysseuran talon vieraille tarkoitettu huoneisto talon 2. kerroksessa.

Talo on kaupungin laidalla pikkutien varrella, oheinen oikopolku vie kaupoille ja liikenteeseen.







 Lähin iso katu, jonka varrella on aika tavalla kaikkia palveluita ja kauppoja.           

Liikenne on vaihteeksi oikeanpuoleista eikä yhtä kaoottista kuin Kalkutassa.

Kadun varrella on taksiasema, josta minibussikyyti kaupungin toiselle laidalle on ilmainen, se oli muistaakseni  jotain yhden birrin = 4 centtiä luokkaa.
100 birriä on n. 4 euroa.

Likaisia laihoja koiria on paljon sivukujilla, eivätkä ne kaikki vaikuta kovin kärsiviltä. Tuo ei siis ole kuollut, vaan asettui kellimään, kun tulin sen viereen ;=)

Mun huusholli on tyyliltään kuin suoraan 1970-luvulta.


Yksi käytännössä aika suuri harminaihe on se, että porkkanoiden ja yleensäkin tuoreiden vihannesten syönti taitaa jäädä mulla täällä aika vähiin: porkkanat täytyy ensin pestä kraanavedellä, sitten kuoria, sitten liottaa superkloriittivedessä (samassa jota Suomessa käytetään valkaisuun ja vessojen desinfiointiin!!) puoli tuntia, sen jälkeen vielä pestä parissa erässä keitettyä ja siivilöityä vettä. 

Mähän en ole missään asemassa toimiakseni mitenkään muuten, kuin juuri niin kuin täällä sanotaan, mutta kyllä nämä toimenpiteet vaan saavat innon laantumaan tuoreisiin vihanneksiin!  Kyllä porkkanat maistuivat aika tavalla superkloriitilta tuon operaation jälkeen, nehän imevät nestettä itseensä...

Olen siis täällä Rekku Reginan kanssa samassa projektissa, hän on Lähetysseuran lähetti,  mukava, seurallinen ihminen. On suuri apu, kun hän on nyt alkuun opastamassa. Mutta on kyllä myös taivaan lahja, että saan asua aivan omassa huushollissa, kuten sain Etelä-Afrikassakin, ei meistä kumpikaan haluaisikaan mitään yhteishuushollia enää tämän ikäisenä. Rekku asuu talon 3. kerroksessa.

Tuntuu hiukan ikävältä se, että nyt tuo mielenkiintoinen vaihe, jolloin olin ainoa suomalainen - ja eurooppalainen - ympäristossäni, on lopussa. Täällä asuu muitakin suomalaisia, mm. Kansanlähetyksen lähettejä.


Söimme ekan iltapalan yhdessä Rekun keittiössä, ruisleipää, juustoa ja adventtikynttelikkö ;=)   Mutta normaalisti pidämme omat kotimme ja ruokailumme. 

Kävin tänään ostoksilla, onneksi kilometrin päässä on pikkuputiikkien ohella oikea market-tyylinen kauppa, missä voi itse vähän valita.  


Hyvin onnelliset ovat fiilikset tässä vaiheessa. Olen jo alkanut opetella vähän amharankielisiä tervehdyksiä:

How are you (lady)? Denanesh?
How are you (man)? Denane´?
I´m fine! Denanej!
Excuse me!  Jikerta!
Ok!   Ishi! (Käy kommentiksi joka asiaan, kuten Joo'o! )

ETIOPIAAN TAITTOTYÖHÖN 14.12.2012: Viimein perillä Addiksessa

Jo Kenian kentällä huomasi, että asiat ovat toisin kuin ennen:  joukosta erottui selkeästi, ihmiset vakavampia - (ja hoikempia ;=D ), kentän lähes ainoassa kuppilassa ei voinut ostaa pankkikortilla, kun kortinlukija ei toiminut, toisessa paikassa kahvi piti ensin maksaa ja sitten jonottaa toisen kerran sitä kupillista...  Ja meinasin myöhästyä jatkolennolta, kun en muistanut, että tunnin aikaero tulee vastaan jo Keniassa. Tonttu!

Mutta siis nyt ollaan onnellisesti perillä Addiksessa omassa kodissa, tavarat purettu ja lainaläppäri käytössä. Työkaluille löytyi heti käyttöä, vessan nuppi puuttui...

Olen hyvin onnellinen uudesta kodistani ja kaikesta, mutta en nukkunut viime yönä koneessa, joten nyt on tosi väsy.  

Etelä-afrikkalaista elämää

Edelleen Johannesburgissa, kone lähtee 1,5 tunnin päästä 00:40.  Joitain huomioita vielä täältä...

Braai (africaans for barbeque) on samalla tavoin omaleimaista tälle maalle kuin sauna suomalaisille, grillaaminen on luonteva tapa tavata ystäviä ja sukulaisia ja siihen suhtaudutaan kansallisella intohimolla.

Ylipaino on hyvin yleistä, arviolta 70 % olisi suomalaisen mittapuun mukaan ylipainoisia. Mäkin olen lihonut joitakin kiloja, syitä sen yleisyyteen on monia:
- kun ylipaino on niin yleistä, mittapuu muuttuu väistämättä:  kun ympäristössä suurin osa on "muodokkaita", sitä aletaan pitää normina
- kaikki tarjotaan niin herkullisena ja runsaana kuin suinkin: siinä missä suomalainen tilaa ja saa vaikka kahvipullan, täällä se ensin pistetään uuniin, sitten päälle kaadetaan jotain suklaa- tai siirappikastiketta, ja koko komeuden päälle vielä reilusti kermavaahtoa ;-D. Tavallinen herkullinen kakkupalakin (jonka siis mä tilasin) saapui kermavaahtovuoren kera...
- autoilussa on huoleton tyyli:  vilkut ovat turha kapistus, ei pidä paljastaa aikeitaan noin vaan. Punaiset valot ovat vain ohjeellisia, ellei autoja näy, ne voi sivuuttaa (jalankulkijat voi väistellä). Stop-merkki tarkoittaa vain "erityistä varovaisuutta".
- ihmiset ovat tavattoman ystävällisiä, mutta joskus voisi olla mukava vain käydä nopeasti kaupassa reagoimatta kenenkään  Hello, how are you?  -toivotuksiin.

...edelleen Durbanissa IV

Hankin täältä runsauden maasta vähän tarvikkeita Etiopiaa varten, tietysti sieltäkin saa työkaluja ja veitsenteroittimia (muistan edellisestä visiitistä miten kaikki olivat tylsiä), mutta hankkiminen on työläämpää ulkomaalaisena, kun joka paikassa on vain ukko istumassa rautakauppa-kioskin luukulla, ja siitä pitäisi osata pyytää mitä tarvitsee...




My Last Fling in South Africa!!

Kävin eilen Drakensburgin Canopy Tour -reissulla, joka tarkoitti huimia laskuja köysivaljaiden varassa puunlatvojen yli Drakensburgin luonnonpuistossa.  Opas otti muutamia kuvia sieltä, oli huima kokemus. ;-D   Ensin mentiin jeepin lavalla tunturin laelle...

... Edelleen Durbanissa III

 Yllä kuva metodistikirkon pastorista ja hänen vaimosta, otin kuvan jumiksen jälkeen, joka pidettiin Masibumbanessa, aids-keskuksessa.

Siinä jaettiin joulupaketteja köyhimmille perheille. Monille näistä tämä järjestö on ollut avainasemassa, kun toinen tai molemmat vanhemmista sairastavat ja perheen toimeentulo on ollut vaikeaa.

Näiden pariin toivon siis ehkä palaavani  4-5 vuoden päästä.

Täytyy laittaa näitä juttuja tänne pätkissä, kun ipad ei taida tukea javascriptejä ja pitkien entryjen lisääminen ei meinaa onnistua.