Automatkalle Ginniriin, Filtuun ja Awasalle

Huomenaamuna toivon mukaan lähdemme sinne viikon reissulle, jossa en varmaan pääse juuri nettiin. Aloitin tänään malaria-lääkityksen, kun ne nyt tuli hankittua; ovat aika tyyriitä lääkkeitä, mutta ehkä se on sen väärti. Helena ja Tuula tulivat yllättäen katsomaan mua tänne aamupäivällä, he yöpyvät NLM:n vierastalossa (Norwegian Lutheran Mission) toisella puolella Addista.  Otan vettä, kahvia ja kuivalihaa mukaan sen verran että pärjään yönkin autossa, jos tulee haaveri matkalla; aina voi rengas puhjeta tms.

Olen tänään kuunnellut koko päivän joululauluja taustana tän taiton kanssa, onhan sitä joulun juhlimisen aihetta koko ajan.

Lataan yön aikana ipadin, kännyn ja kameran ja otan vara-akun mukaan, sillä voi ladata kaikkia kolmea. Kuvia on tarkoitus ottaa paljon. Ehkä myös tapaan Ginnirissä kaksi kummipoikaani, jotka sain monta vuotta sitten.

PS. Olipa hyvä kirjoitus jonkun ttänne tuomassa Kotimaa-lehdessä 24.1. Kirsi Leikola kertoi etiopialaisten kauniista ja siunaavasta puhetavasta...

Markkinat

Tänään oli hyväntekeväisyys-markkinat, joissa myytiin paikallisia käsitöitä täkäläisittäin aika korkeaan hintaan.

Tavaroita oli mukava katsella, siihen on Suomessa  tottunut. Tavallisissa kaupoissa on  joutunut oppimaan pois tavasta "ostaa katsomalla", kun tavarat ovat jossain kopperon uumenissa myyjän takana; täytyy heti ovesta sisään tullessaan jo tietää tarkasti mitä tarvitsee.  Ostelin nyt silti aika vähän, laukut on jo aika täynnä. Huivin sentään löysin Filtun matkalle.
Kirppukarkote on vielä hakusessa. Toisaalta, en ole huomannut, että takseissa olisivat kirput syöneet, joten ehken ole niin altis niille.

Olen ladannut lainaläppäriin Googlen oman Chrome-selaimen, joka tuntuu toimivan tässä paljon Firefoxia paremmin.  Hyvä löydös!

Ihanaa saada kohta taas koti ihan omaan käyttöön, yksi matkaaja palaa Suomeen iltakoneella.

Lennarth täyttää tänään 9v!

Sittenkin automatkalle Ginniriin ja Filtuun

Olen nyt siis sittenkin lähdössä viikon päästä tuolle viikon kestävälle autoreissulle Ginnirin (kartassa Oromia-nimen alla) ja Filtun (eteläisin pallukka) suuntaan, yhteensä n. 2000 km. Joulua vietimme Metussa lännempänä (vaaleamman sininen pallukka).

Olin alkuun hiukan epäileväinen matkan suhteen, kun se kestää sentään viikon, ja mulla on nyt korkein prioriteetti saada tämä oma työni hyvään vaiheeseen ennen lähtöäni eli valmiiden oppikirja-aineistojen saattaminen painokuntoon.  Lisäksi mietin, tulisiko reissusta omalta kannaltani liiaksi työnmakuinen tässä keskellä sapattivuotta, kun se suuntautuu Kylväjän työalueille ja mukaan on tulossa kaksi meidän itä-Afrikan-lähettiä, Helena ja Tuula, sekä yksi työntekijä, Hasse. Mutta mitä enemmän Helena tyypillisen kuivaan ja "inhorealistiseen" tyyliinsä kertoi matkan hankaluuksista - hyvin kuumaa, autossa ei ilmastointia, ilma ohutta, paikoin vaikea hengittää, olemattomat saniteettitilat, majapaikoissa torakoita enemmän kirppuja, perillä oltava nilkkaan asti ulottuvassa hameessa ja huivi päässä, ruokana vain inseraa ja wottia (sitä hapanlettua ja tulista lihakastiketta), joista saa usein ripulin - sitä enemmän aloin kallistua lähdön kannalle. Ja nyt on jo ihan jännittävän odottava mieli, Negelin ja Filtun välillä on kuulemma kansallispuistoalue. 

Jos matka toteutuu, voin avustaa Ginnirissä kuvaamalla kaikki 50 Kylväjän kummilasta.

Matkareppuun aion pakata sen pitkän hameen ja huivin ohella runsaasti wc-paprua, kosteita baby wipes (hankittu E-Afrikasta),  ipadin (joka sisältää paljon lukemista ja Etiopian offline-kartan), vara-akun kameraan, fikkarin, lämpimän ponchon (yöt kuulemma erittäin kylmiä), juomavettä, instant kahvipurkin (saa kahvia hätätilassa kylmästäkin vedestä, kokeiltu on) sekä tonnikala- ja kuivalihasäilykkeitä.
Ja hyönteismyrkkyä, jos jostain löydän.

Joskus raivostuttaa, useimmiten ihastuttaa

Nautin kovasti pitkistä aamuista, kahvinjuonnista ja lukemisesta kaikessa rauhassa. Samalla keittelen yleensä ison kattilallisen vettä, jonka pitää ensin kiehua 30 min ja sitten se suodatetaan juomavedeksi filtterin läpi. Se hoituu sopivasti rauhallisen aamukahvin aikana.  Teen tätä kirjojen taittoa ja kuvitusta n. 7 tuntia päivittäin, keskipäivällä yleensä parin tunnin tauko. On kerrassaan ihanaa saada tehdä töitä omaan tahtiin, usein jatkan illasta pitempään.

Eilen illalla oli lähinaisten (suomalaisten) videoilta, katsoimme leffan ja maistelimme joululahjaviiniä ja Oululaisen hapankorppuja ja Fazerin sinistä(!!), suomalaisia herkkuja on usein, kun joku on käynyt kotimaassa. (Voin tilalla käytimme avokadoa.) Tämä kaikki on tietysti kivaa, mutta kyllä mä edelleen jotenkin arvostan hirveästi Etelä-Afrikan elämässäni sitä, että ei ollut niitä suomalaisia missään, jolloin ystävyyssuhteet ja tapaamiset olivat ilman muuta paikallisten kanssa.  Nyt tässä on kuin pieni oman kielen, oman maan  herkkujen ja saunan muodostama suomalainen saareke. Mutta kyllähän se Aafrikka tulee vastaan silti joka paikassa.

Muutama päivä sitten nousi jostain syystä mahdoton ärsyyntyminen kaikkea afrikkalaista toimimattomuutta kohtaan, mikä on mulle ollut erittäin poikkeuksellista. Paiskoin tavaroita ja kiukuttelin Rekku-paralle sitä, miksi täällä mikään ei toimi hyvin: pistorasioiden reiät on usein löysät, joten niissä ei pysy johdot ilman alla olevaa kirjapinoa tukemassa. Meidän täytyy käyttää paremmille sähkölaitteille vielä lisänä kojetta, joka suodattaa virtapiikit, muuten ne voivat rikkoa laitteet. Ja tietysti sen virtapiikkimasinan sähköpistokereiät taas ovat hiukan liian pienet, joten siinäkin tarvitaan välikappaletta. Tän kaiken takia esim. läppärin siirtäminen latureineen huoneesta toiseen on aika operaatio.

Mutta nämä harmittelut ovat tosiaan jostain syystä olleet mulle hyvin harvinaisia, yleisesti ottaen olen viihtynyt erinomaisesti ja kiitän joka ainut aamu siitä, että saan tehdä täällä töitä, elää arkea tällaisessa maassa enkä vain käydä turistina. Tänään vietetään Loppiaista, mikä on suuri pyhä, on ortodoksikristittyjen kulkueita ja katuja on koristeltu viirein.


Lennua on usein ikävä!
(Eihan ihmisista ole niin valia...)

Raamis ja illallinen

Eilen oli raamiksessa 15 ihmistä (!), pääosin Kansanlähetyksen ja SLS:n lähettejä. Osa oli saapunut juuri kentälle, osa menossa Suomeen, Addis on vähän sellainen kauttakulku-paikka.

Tuntuu oudolta olla niin monen suomalaisen ympäröimänä, jollain tapaa nautin kovasti Etelä-Afrikassa tunteesta, että olen ainoa eurooppalainen yhteisössäni. Tuo raamis olisi aivan hyvin voinut olla Suomessa, laulettiin virsiäkin ;=)

Muutama päivä sitten olimme illalla syömässä Rekun (oikealla) ja parin muun kanssa mielenkiintoisessa paikassa, missä oli elävää tanssi- ja lauluesitystä. Inseraa tietysti taas, mitens muutenkaan.

Olen aloittanut uuden kirjan taiton, ensimmäinen on vielä amharan kielen tarkastajalla.  Tarkoitus olisi ehtiä taittaa painokuntoon vielä kaksi kirjaa ja pari pienempää juttua.

Helenalta, Kylväjän Itä-Afrikan-lähetiltä, tuli viesti, että he tekevät reissun Hassen ja Tuulan kanssa autolla Ginniriin ja Filtuun, eri suuntaan maaseudulle kuin Mettu, missä olin jouluna. Sanoivat että autossa olisi tilaa, jos haluaisin tulla mukaan. Mietin sitä vähän, reissu voisi olla hyvin mielenkiintoinen, se suuntautuu vuoristoiselle alueelle, korkealle, missä ilma on ohutta ja asustelee paljon antilooppeja. Mutta toisaalta en automatkan takia haluaisi, että valmiina olevia pyhäkouluoppaita ei saisikaan painettua, ellen ehtisikään niitä taittaa.

Jätän matkan vielä joksikin aikaa Herran haltuun; saatan päätyä lähtemään, jos kirjat näyttäisivät silti valmistuvan. Reissu helmikuun alussa kestäisi n. viikon.

Addiksen IEC

Olen alkanut käydä Addiksen IEC:ssä, samassa kirkossa jossa käyn Helsingissä (International Evangelical Church). Se on himpun verran  karismaattiseen suuntaan, mutta ehkä se tasapainottaa sopivasti mun jäyhää suomalaista kristillisyyttä. Suomessa en ole oikein päässyt sisään normaaliin luterilaiseen kirkkoon, vaikka Lutherin opetuksista tykkäänkin ja monista virsistä.

Kirkkoa ennen on raamattupiiri englanniksi klo 10-11.sitten kirkko 11:15-13, joten aika paljon istuttavaa siinä on jos molempiin osallistuu. Mutta raamiskin oli hyvä, joskin enemmän raamattutunti.  Mutta välillä sai teetä. 

Kirkkomatka menee sujuvasti kimppa- eli minibussi-taksilla. Ne ovat oikeastaan enemmän busseja, ne kulkevat tiettyjä reittejä, mutta niillä ei ole aikatauluja, vaan minibussi lähtee liikkeelle kun se on täyttynyt matkustajilla.

Hyvin toimiva systeemi, taksit kulkevat tiheään ja vauhdikkaasti.

12-paikkaiseen minibussiin tuntuu hyvin mahtuvan 20 etiopialaista, ja niissä kuljetetaan kaikkea mahdollista: usein tapaa jonkun istumassa elävä päivälliskana sylissään, ja kerran oli lattialle kellistetty elävä vuohi, varmaan jotain isompaa sukujuhlaa varten.

Kotonani on majaillut muutaman yön nuorta porukkaa, joka on tutustumassa lähetystyöhön. He olivat periaatteessa hyvin reippaita ja mukavia, mutta aiheuttivat aika tavalla enemmän kaaosta huushollissani, kuin normaalit vähän vanhemmat lähetti-vieraat. Tässähän on kaksi ylimääräistä makkaria omani lisäksi, joten niihin tulee joskus joku yöksi. Tottuneemmilta ihmisiltä ei kulu kahden litran juomavesisäiliö kylppärissä hampaiden pesuun yhdessä aamussa. Nyt on taas uusia vesiä kiehumassa ja rauha maassa.

Vakiokengikseni ovat valikoituneet nämä, jotka ovat olleet ihan mukavat ja hyvät rosvojen vietyä kahdet parhaat kenkäni. 

Alla villinä kasvava pelargonia.

Ensi viikolla pääsen ehkä aloittamaan uuden kirjan taiton, eka on loppusuoralla. Kyseessä on siis pyhäkoulun opettajille suunnattu oppikirja, erikseen kullekin ikävuodelle 5v.-10v., johon pyhäkouluopetus perustuu.  

Seuraavassa on varmaan enemmän kuvitusta, mikä tekee siitä mielenkiintoisemman taitettavan, tän ekan 10-vuotiaiden kirjan teki hankalaksi amharan koukerot, jotka eivät toistu oikein mun lainaläppärin fonteilla, ongelma koskee tuleviakin kirjoja. Kaikkea sitä pitääkin vapaaehtoisena puuhata!!

PS.  Mä en siis saa kotona tätä blogia auki, joten en saa tarkistettua tekstiä enkä reagoitua kommentteihin ennenkuin vasta jälkeenpäin nettikahvilassa.

Voi itku näitä koukeroita! Tuo on kuva amharan alkeiskurssista, jo sivulta 4 (!). Yritin turhaan löytää, mistä johtuu se, että jotkut kirjainmerkkijonot alkavat joskus P-merkillä mutta eivät aina, mutta en löytänyt. Täytyy kysyä Rekulta, onko alkuperäisen tekstin merkit oikein. - Nyt osaan todella arvostaa meidän lähettien kielenopiskeluja, Bangladeshissakin on oma kirjaimisto.

Amharan oppikirja löytyi tästä SLS:n vierastalosta, missä nyt asustelen. Kirjahylly on täynnä kaikenlaisia romaaneja, dekkareita, jännäreitä, lasten- ja nuortenkirjoja, Montgomeria, Tarzania, Viisikkoja, Aku Ankkoja (oispa vaan niiden sijaan vaikka Peanuts!), mukana hengellisiäkin ja tietokirjoja. Aikamoinen aarreaitta iltaisin!  Saan asua tässä enimmäkseen yksin, mutta joskus - kuten ensi yönä - joku tulee asumaan vähäksi aikaa muihin makkareihin.

Eilen huomasin yhtäkkiä kauppareissulla olevani keskellä vuohilaumaa. En tiedä mihin niitä niin paljon kuskaillaan edes takaisin, mutta ne tuntuvat kulkevat nätisti tien sivulla kun joku kulkee edellä ja toinen hätyyttelee vähän takana, jos ne pysähtyvät syömään. Suuri osa niistä onkin kuulemma lampaita, ovat vaan niin kerittyjä ja hoikkia, että mun silmiin näyttävät kaikki vuohilta.  

Kuulin Joanilta Etelä-Afrikasta, että hänen talonsa ryöstettiin juuri joulun alla, heiltä vietiin mm. kaikki Joanin korut ja hänen tyttärensä läppäri ja kamera. Kyllä ryöstöjä tuntuu tapahtuvat siellä paljon.

Omasta ryöstöstäni olen unohtanut kertoa, että luovuin jossain vaiheessa toivosta sen suhteen, että poliisit olisivat tehneet jotain heille antamillani tiedoilla iCloudin kautta uuden ipadini osoitekirjaan ilmaantuneista henkilötiedoista.  Annoin poliisille siellä mulle tuntemattomien henkilöiden kuvan ja puhelinnumeroita, jotka mun mielestä aivan ilmeisesti kuuluivat joko mut ryöstäneille tai niille, joille he myivät mun kamoja. Mutta tuntui siltä, että he eivät oikein ymmärtäneet, mistä oli kyse?! Ehkä eivät koskaan olleet käyttäneet pilvivarmistuksia.  Aina kun heille soitin, he sanoivat palaavansa asiaan aivan heti...
Täytyy hankkia kunnon schaefferi tai kaksi, jos sinne palaan muutaman vuoden päästä.

- Nyt on lentolippu ostettu maaliskuun ekalle viikonlopulla, jolloin muutamme (toivottavasti) molemmat Päivin kanssa. 

Kaikkea pienta taasen

Olen piirrellyt vähän koristelaatikoita ja viiniköynnöksiä pyhäkoulukirjoihin, etiopialaisella työn johtajalla ja Rekulla oli niihin hyviä parannusehdotuksia. Mutta oikein hyvin tämä homma on alkanut. Sain juuri 100 sivua amharan tekstiä tikulla, aloitan sen taittamisen maanantaina.

Piti käydä tänään isommassa kauppakeskuksessa hankkimassa lisää gigoja nettitikkuuni. Minibussilla 8 km taksimatka maksoi 1,5 birria = 0,06 euroa. Mitahan siita jaa kuskille palkaksi auton yllapidon ja bensojen jalkeen?

Matkalla vietiin heppoja jonnekin, eivät nuokaan kauhean surkeilta näyttäneet. Pienikokoisia nekin kyllä täällä ovat.

Nettitikun gigat loppuivat ennen aikojaan, kun kun olin erehtynyt yhdistamaan lapparini Dropboxiin, ja systeemi synkronoi mun heti tajuamatta suurta kuvavarastoani koneeltani sinne. Dropboxista sen verran, etta jos on rajoittamaton laajakaistayhteys, kuten useimmilla Suomessa, Dropbox on aivan pistamaton systeemi vaikka koko oman valokuvavaraston varmuustallennukseen. Sinne paasee siis sitten omilla tunnuksillaan milta tahansa nettikoneelta.  Omalle koneelle avataan Dropbox-kansio, jonka sisalto synkronoidaan automaattisesti netissa olevaan Dropbox-varastoon, eli siihen voi vetaa vaikka kaikki tarkeimmat valokuvat. Mulla on siella myos kopiot passista, ajokortista, lentolipuista, Lennun terveyskortista (tietysti!!), ym, joten jos lompsa katoaa matkalla, kopiot tarkeimmista papereista pysyvat aina ulottuvilla.

Ohessa taman pihapiirin vartijan mökki, joka näyttää livenä paljon vähemmän huvimajalta ja enemmän rottelolta. Vartijat pitävät sitä taukotupanaan, ja yövahti varmaan nukkuukin siinä osan yötä.

Vahdeista on suuri apu, jos tarvittaisiin kantoapua tai kumppani jollekin reissulle, jonne naisen olis hankala mennä yksin.

Lähetin juuri Kylväjään linkin netissä olevaan valikoimaan kuvia, jonne olen laittanut n. 50 lehden kannalta ehkä käyttökelpoista kuvaa. Vaikka en ole täällä mitenkään Kylväjän hommissa, niin olen mahdottoman kiitollinen siitä, että he mahdollistivat mulle tämän sapattivapaan. He saavat tietysti kaikki kuvat kunhan täältä kotiudun -  paitsi vain Lähetysseuran työhön liittyvät (jotka annan SLS:ään).

Eipä näistä vuodatuksista vaan meinaa tulla loppua!  Mutta eiköhän se tasaannu kun arki jatkuu...

Lahetystyota parhaimmillaan

Kavin taas nettikahvilassa tassa aivan parin sadan metrin paassa. Siina ei tarjota muuta kuin nettia, mutta yhteys on ihan hyva. Heilla varmaan oikeesti on laajakaista: joka paikassa kylla niin lukee, mutta en jaksa uskoa sita, kun yhteydet ovat joskus niin hitaita, etta enterin painamisen vaikutuksia odotellessa ehtisi melkein kayda kahvilla...    Siina vieressa on myos oikea pieni kahvila, jonne menin vahan eparoiden, kun se naytti perheen yksityiselta olohuoneelta. Mutta kahvi oli hyvaa, tummaa, hinta 3 birria = 0.12 euroa.

Mielessani on muuten kaynyt, haluaisinko tulla tanne joskus pitemmaksi aikaa, taallakin on aurinkoa ja edullista ja voisi loytya mielekasta vapaaehtoistyota. Saattaisin halutakin, vaikken viela ole maahan samalla lailla ihastunut kuin Etela-Afrikkaan, mutta muutama asia siina olisi:  en voisi monien kulkukoirien takia pitaa omaa koiraa, hyvaa seurakuntayhteytta voisi olla vaikea loytaa, ja terveyspalvelut ovat aika heikoissa kantimissa. Ja olisin aina erittain kielipuoli. Suurin este on tietysti se, ettei viisumia saa kuin 3 kuukaudeksi.

Asken kavi hieroja, jonka Rekku kutsuu saannollisesti joidenkin kireyksien takia, joita hanella on. Mullahan ei ole mitaan syyta missaan, voin erittain hyvin, mutta olen yleensa vapaaehtoinen, kun hieroja ei mielellaan tule vain yhden takia. Kokoselka-hieronta maksaa 6 euroa / 45 min.

Sitten on viela leffailta yhden lahettiperheen luona, on tama vaan luksusta!  (Ja lahetystyota parhaimmillaan, kuten joku taalla sanoi.)

Kanasta tuli mahdottoman hyvaa, mutta kun en keita luista enaa soppaa ja syon vain rasvattomat osat, koko touhu tuntuu aika suurelta tuhlaukselta. Ehka kuitenkin ostan kanan silloin talloin, kun tonnikala alkaa oikein tokkia...

Postin kulku hyvin satunnaista

Sain eilen kortin Suomesta!  Kiitos! Se oli ollut matkalla vajaat 3 viikkoa, moni ei ole tullut perille lainkaan.
Osa lähettämistäni joulukorteista tuli Suomeen jo joulukuun ekalla puoliskolla, osa vasta joulun jalkeen ja osa on vielä jossain.

Nyt on kokonainen kana kiehumassa hellalla Kikan ohjeen mukaan, mukana suolaa ja mustapippureita. Maustan sitten tarkemmin ja laitan vielä vähän uuniin, kun se kypsää. Yksi lukija sanoi, että vapaat ja iloiset Aafrikan kanat ovat varmaan herkullisia, saas nähdä.

Viime yön nukuin hyvin, mutta rukoukset olisivat tervetulleita, sen verran kurjaa yön valvominen on.

Eilen illalla oli muutaman suomalaisen lähetin kanssa raamis täällä, mukavaa. Yksi heistä rukoili hyvin kauniilla ruotsinkielellä.  Lauloimme myös joululauluja, ja ihme kyllä se laulu, joka mua liikuttaa ei ole esim. Varpunen jouluaamuna tai Sylvian joululaulu, vaan Kello löi jo viisi, siinä on niin supisuomalainen ja ihana fiilis.
"Vasta ruunan reessä silmät aukeaa. Siin on silmäin eessä synkkä metsämaa."  No mua nyt ovatkin aina eläimet liikuttaneet eniten.

Nyt on hankittu uusi, oma nopeampi nettitikku, joka pelaa muuten hyvin, mutta en jostain syystä saa kotiläppärilläni blogiani auki. Saan lisättyä sinne postauksia, mutta en luettua, tarkistettua niitä. Onneksi on aika hyvä nettikahvila lähellä, siitä on tullut vakiopaikka.

Nyt taas töihin, tekemään eilen ehdotettuja korjauksia. Nautin suuresti siitä, kun tuntuu että osaan tehdä mitä täällä tarvitaan.

Työ on alkanut!

Pyhäkoulukirjojen taittotyö on viimein alkanut.  Sain eilen Rekulta ensimmäisten tuntien tekstit ja tänään oli projektin johtaja täällä käymässä ja katsomassa taittoehdotuksiani. Olen kyllä hirveän iloinen, kun sain niin hyvää palautetta ekoista taitoista. Osa ehdotuksistani meni läpi, osa ei, osaa pitää vähän muokata. Olin piirrellyt mm. uusia raamituksia ja pikkuneliö-kuvituksia yo kuvassa olevien entisten tilalle. Olin myös kirjoittanut itselleni tulkin (alla), jolla tunnistan oleellisimmat amharankielisen tekstin valiotsikot.  Kielessä on 250 eri merkkiä, joita osaa käytetään matikassa muuttujina ;=)   Mutta siis erittäin hyvillä mielin olen.

    

Amharan aakkosia käytetään ilmeisesti vain tässä kielessä, täällä paljon puhuttua oromoakin kirjoitetaan meikäläisillä kirjaimilla.

Maassa on myös oma kellonaikasysteemi, ajanlaskenta alkaa klo 6:sta aamulla, klo 2.30 tarkoittaa 8.30.   Ohessa yhden kurssin paivaohjelma.

On nämä systeemit omiaan aiheuttamaan sekaannuksia, kun kalenterikin on omanlaisensa.     

Olen nyt tosi väsynyt, kun viime yönä taas valvoin klo 00-06, iltayöstä hiukan nukuin. Laitan kuviani kuitenkin tänne turvaan.

Ohessa koiria päiväunilla, en voinut olla kuvaamatta, kun kaverukset nukkuivat niin tyytyväisinä. 

Kahvia kuivumassa. 






Hyvää ja vahvaa savipannukahvia. (Se tuntuu olevan melkein ainoa asia, joka halutaan hyvin makeana.)

Epätarkka kuva makkarini ikkunasta. Miehet kaivavat jonkinlaista likakaivoa, ja kuljettavat mullat pois "paareilla". Olisipa heillä hyvät kottarit!
Tikapuutkin on itsetehdyt.









Toiseksi suurin vientituote!

Kotona taas!

Kokeilin tanaan (Addiksessa) ekan kerran kananvalmistusta Etiopiassa. Ainoaksi se ehka jaa, sen verran oli hankalaa ja tulos rasvaisempi kuin Suomessa. Elavien kanojen ohella joistain hienommista kaupoista saa kanapalojakin, mutta se ei oikein vastaa tarkoitustaan mulle, kun lopputulos on kuitenkin rasvaisempaa kuin haluaisin. 

Kuvassa vahemman hieno lihakauppa, mutta lihan naytti aika tuoreelta.

Tama taisi olla Metun isoilta kaduilta, nakyma aika samanlainen kuin Addiksessa.

Meidat kutsuttiin kahville Rekun ja Tainan kanssa, mutta se tarkoittaa kuitenkin usein ruokaa, ja ruokaa tarkoittaa melkein aina inseraa.  Tekee erittain hyvaa mun linjoille. (Tuota harmaata hapanlettua ei munkaan tule syotya liikaa!)

Harmi kun kuvasta ei tullut hamarassa tarkka, se olisi muuten tosi hieno lehden kansikuva. Siina valmistetaan inseraa mokin pihamaalla.

 Metun matkalla tapasimme useamman kerran ortodoksikristittyjen hautajaiskulkueen.
Ortodokseja on maassa n. 45%, ja heidan rukoushuuto-joikunsa muistuttaa erehdyttavasti muslimien joikua, ma en niita erota. 

Munia ei pesta kovin tarkkaan ennen myyntia ;=)

Punapippuria kuivaillaan monin paikoin teiden varsilla.


Etiopian toiseksi suurin vientituote on muuten kahvin jalkeen ruusut!  En olisi kylla uskonut. Niiden kasvihuoneita nakyi kaupunkien laidoilla pitkinrivistoin.

Metka muuten, etta isoissakaan marketeissa (kooltaan kuin Suomen pieni kylakauppa) ei valttamatta myyda sokeria lainkaan.  Eivat ole kauheasti makean peraan. Voitakaan ei paljoa kayteta, se on yleensa suolatonta ja mun mielesta maistuu harskilta.Mutta avokaado on aivan erinomainen voin korvike leivalla. Uusi herkkuleipani taalla on avokaado-leipa, jonka paalla banaania. Banaaniakin on aina saatavana. (Kuvan tumma leipa on Tainan leipomaa, mutta kylla kauppojen vaaleakin leipa kay.)

 Tanaan ostosmatkalla (pari kaalinkeraa ja 3 kg porkkanoita) kadun varrella istuskeli muutama aiti lapsineen. Yksi 2-3-vuotias pieni poika ryntasi luokseni, alkoi roikkua kasivarrestani ja pussaili kattani. Han oli erittain likainen ja suloinen. Han oli onnessaan, kun loysi ostosteni joukosta kauppakuitin, jonka sai pitaa. Jatkan nyt siis porkkanan syontiani, vaikka alussa niin noi myrkkykasittelyt loivat vastaan. Mutta jos liottaa ensin ja kuorii sitten, myrkyt eivat maistu.

Kohta nama vuodatukset toivottavasti vahan harvenevat, nyt on vain uusia kokemuksia tullut niin paljon.

Edelleen Metun reissun satoa

Tapasin Metussa kavellessani myos iakkaan naisen, joka tunnisti mut kirkosta. Han alkoi kulkea vierellani ja kertoi vahaisella eng.kielentaidollaan, miten vaikeaa naisilla on, joilla  on 'prolapsed uterus', onkohan oikea sana esiinluiskahtanut kohtu (tunnistin termin Herriotin kirjoista, elaimetkin karsivat tasta vaivasta). Han pyysi apua tyolle, ja kerroin etta Taina on mukana projektissa jossa naita naisia autetaan. Hyvin surullista on, etta monet naiset karsivat synnytyksen jalkeen vaivoista, jotka rajoittavat suuresti heidan elamaansa ja joihin he eivat taalla useinkaan saa apua, vaikka lansimaisessa sairaalassa heita voitaisiin ratkaisevasti auttaa. Yksi tallainen asia on tama yo., ja myos virtsanpidatyskyvyn melkein totaali menetys on naissa oloissa kauhea, hapeallinen ja kaikesta yhteiskunnasta eristava asia.

Pysahdyimme Metun matkalla tahan hotelliin kahville; heti keraantyi bussin ymparille toiveikkaita hedelmien ja purkan myyjia.

Maaseudulla asutaan yleisesti savimajoissa; ne ovat tassa ilmastossa hyvia, lampimia viilealla ja viileita kuumalla. Mutta otokoita niissa varmasti riittaa.

Voisin harkita tuollaisessa asumista jonkin rajoitetun ajan, max 4 viikkoa, jos olisi sahko (kuten monissa ihme kylla on) ja kaivo, mutta otokoiden kanssa en ehka oikein parjaisi.

Ai niin, kylla jonkinlainen wc-kuoppakin olisi tarpeen...

Risuista kyhataan aitoja. 

Lehma kirkonmaella Metun kirkon lahella. Tuo varmaan valitsisi oman elamansa mieluummin kuin lansimaiset tehonavetat. ;=)

Pienemmat tiet ovat hyvin usein aika kuoppaisia, maasturi on tarpeen. Kuopat eivat kylla oikein nay kuvissa, mutta kylla paivan bussimatkan tuntee luissaan. 

Pieni ihana poika, jolle ostimme Rekun kanssa lahjaksi koulutarvikkeita.

Teimme visiitin pikkukauppaan, jonka hankkimisessa pojan aidille Lahetysseura on Rekun kautta auttanut. He tarjosivat meille sita savipannukahvia ja kaksi suurta munkkirinkilaa. Tyypillista on, etta kun taitoin puolet rinkilastani pojalle, han oitis jakoi siita aidilleenkin ja siskolleen. Ovat tottuneet jakamaan kaiken, myos meille vieraille.

Taas lehma kirkon vieressa, pienia ne kylla olivat, mutta eipa ruokakaan ole mitaan lansimaista teholehmien vakirehua.

Rakennustellinkeja Metussa tai ehka matkalla sinne. Tyosuojelu ei ole ihan lansimaista tasoa. 

Koyhaa asutusta nakyy paljon joka paikassa, mutta naissa saaoloissa se ei ole lainkaan niin surkeaa kuin Suomessa.

Ei noillakaan vuohilla kauhean huono elama valttamatta ole, ainakin saavat kulkea melko vapaasti.

(Kuvat on bussin ikkunan lapi, mutta fiiliksen niista ehka saa.)

Matkalla oli taas varjelusta, karjaa on joka paikassa, eivatka ne yhtaan vaista autoja. 


Rekku kertoi, etta taalla parjataan yleensa kahdella liikennesaannolla: liikenneympyrassa ajavilla on etuajo-oikeus, ja aasi on ohitettava hannan puolelta. (Samoin muut elaimet, ne kavelevat suoraan alle.)

Kahviloiden takapihoilla valmistetaan usein herkullista savipannukahvia.

Lisaa kuvia Metun reissusta

Mekane Yesus -synodin lahistolla Metussa kasvoi kauniita Eukalyptus-puita, joiden kuori on silkin silea.






Sivukaduilta voi ostaa - jos osaa ja loytaa - paljon kaikenlaista, loysin mm. valttavat sisakengat, 1 euron, kun omani unohtuivat Addikseen.

 Vierailimme seurakunnan pastorin kotona, missa tarjoiltiin hyvaa savipannukahvia.

Lahikauppa.

Pikkutiet ovat usein kuoppaisia ja kivisia, kivista on kuitenkin apua sadekautena.

Paikallinen "Gigantti". 

Insera-vateja myynnissa.

Chilia kasvaa monin paikoin vapaasti.