Addiksen IEC

Olen alkanut käydä Addiksen IEC:ssä, samassa kirkossa jossa käyn Helsingissä (International Evangelical Church). Se on himpun verran  karismaattiseen suuntaan, mutta ehkä se tasapainottaa sopivasti mun jäyhää suomalaista kristillisyyttä. Suomessa en ole oikein päässyt sisään normaaliin luterilaiseen kirkkoon, vaikka Lutherin opetuksista tykkäänkin ja monista virsistä.

Kirkkoa ennen on raamattupiiri englanniksi klo 10-11.sitten kirkko 11:15-13, joten aika paljon istuttavaa siinä on jos molempiin osallistuu. Mutta raamiskin oli hyvä, joskin enemmän raamattutunti.  Mutta välillä sai teetä. 

Kirkkomatka menee sujuvasti kimppa- eli minibussi-taksilla. Ne ovat oikeastaan enemmän busseja, ne kulkevat tiettyjä reittejä, mutta niillä ei ole aikatauluja, vaan minibussi lähtee liikkeelle kun se on täyttynyt matkustajilla.

Hyvin toimiva systeemi, taksit kulkevat tiheään ja vauhdikkaasti.

12-paikkaiseen minibussiin tuntuu hyvin mahtuvan 20 etiopialaista, ja niissä kuljetetaan kaikkea mahdollista: usein tapaa jonkun istumassa elävä päivälliskana sylissään, ja kerran oli lattialle kellistetty elävä vuohi, varmaan jotain isompaa sukujuhlaa varten.

Kotonani on majaillut muutaman yön nuorta porukkaa, joka on tutustumassa lähetystyöhön. He olivat periaatteessa hyvin reippaita ja mukavia, mutta aiheuttivat aika tavalla enemmän kaaosta huushollissani, kuin normaalit vähän vanhemmat lähetti-vieraat. Tässähän on kaksi ylimääräistä makkaria omani lisäksi, joten niihin tulee joskus joku yöksi. Tottuneemmilta ihmisiltä ei kulu kahden litran juomavesisäiliö kylppärissä hampaiden pesuun yhdessä aamussa. Nyt on taas uusia vesiä kiehumassa ja rauha maassa.

Vakiokengikseni ovat valikoituneet nämä, jotka ovat olleet ihan mukavat ja hyvät rosvojen vietyä kahdet parhaat kenkäni. 

Alla villinä kasvava pelargonia.

Ensi viikolla pääsen ehkä aloittamaan uuden kirjan taiton, eka on loppusuoralla. Kyseessä on siis pyhäkoulun opettajille suunnattu oppikirja, erikseen kullekin ikävuodelle 5v.-10v., johon pyhäkouluopetus perustuu.  

Seuraavassa on varmaan enemmän kuvitusta, mikä tekee siitä mielenkiintoisemman taitettavan, tän ekan 10-vuotiaiden kirjan teki hankalaksi amharan koukerot, jotka eivät toistu oikein mun lainaläppärin fonteilla, ongelma koskee tuleviakin kirjoja. Kaikkea sitä pitääkin vapaaehtoisena puuhata!!

PS.  Mä en siis saa kotona tätä blogia auki, joten en saa tarkistettua tekstiä enkä reagoitua kommentteihin ennenkuin vasta jälkeenpäin nettikahvilassa.