Edelleen Metun reissun satoa

Tapasin Metussa kavellessani myos iakkaan naisen, joka tunnisti mut kirkosta. Han alkoi kulkea vierellani ja kertoi vahaisella eng.kielentaidollaan, miten vaikeaa naisilla on, joilla  on 'prolapsed uterus', onkohan oikea sana esiinluiskahtanut kohtu (tunnistin termin Herriotin kirjoista, elaimetkin karsivat tasta vaivasta). Han pyysi apua tyolle, ja kerroin etta Taina on mukana projektissa jossa naita naisia autetaan. Hyvin surullista on, etta monet naiset karsivat synnytyksen jalkeen vaivoista, jotka rajoittavat suuresti heidan elamaansa ja joihin he eivat taalla useinkaan saa apua, vaikka lansimaisessa sairaalassa heita voitaisiin ratkaisevasti auttaa. Yksi tallainen asia on tama yo., ja myos virtsanpidatyskyvyn melkein totaali menetys on naissa oloissa kauhea, hapeallinen ja kaikesta yhteiskunnasta eristava asia.

Pysahdyimme Metun matkalla tahan hotelliin kahville; heti keraantyi bussin ymparille toiveikkaita hedelmien ja purkan myyjia.

Maaseudulla asutaan yleisesti savimajoissa; ne ovat tassa ilmastossa hyvia, lampimia viilealla ja viileita kuumalla. Mutta otokoita niissa varmasti riittaa.

Voisin harkita tuollaisessa asumista jonkin rajoitetun ajan, max 4 viikkoa, jos olisi sahko (kuten monissa ihme kylla on) ja kaivo, mutta otokoiden kanssa en ehka oikein parjaisi.

Ai niin, kylla jonkinlainen wc-kuoppakin olisi tarpeen...

Risuista kyhataan aitoja. 

Lehma kirkonmaella Metun kirkon lahella. Tuo varmaan valitsisi oman elamansa mieluummin kuin lansimaiset tehonavetat. ;=)

Pienemmat tiet ovat hyvin usein aika kuoppaisia, maasturi on tarpeen. Kuopat eivat kylla oikein nay kuvissa, mutta kylla paivan bussimatkan tuntee luissaan. 

Pieni ihana poika, jolle ostimme Rekun kanssa lahjaksi koulutarvikkeita.

Teimme visiitin pikkukauppaan, jonka hankkimisessa pojan aidille Lahetysseura on Rekun kautta auttanut. He tarjosivat meille sita savipannukahvia ja kaksi suurta munkkirinkilaa. Tyypillista on, etta kun taitoin puolet rinkilastani pojalle, han oitis jakoi siita aidilleenkin ja siskolleen. Ovat tottuneet jakamaan kaiken, myos meille vieraille.

Taas lehma kirkon vieressa, pienia ne kylla olivat, mutta eipa ruokakaan ole mitaan lansimaista teholehmien vakirehua.

Rakennustellinkeja Metussa tai ehka matkalla sinne. Tyosuojelu ei ole ihan lansimaista tasoa. 

Koyhaa asutusta nakyy paljon joka paikassa, mutta naissa saaoloissa se ei ole lainkaan niin surkeaa kuin Suomessa.

Ei noillakaan vuohilla kauhean huono elama valttamatta ole, ainakin saavat kulkea melko vapaasti.

(Kuvat on bussin ikkunan lapi, mutta fiiliksen niista ehka saa.)

Matkalla oli taas varjelusta, karjaa on joka paikassa, eivatka ne yhtaan vaista autoja. 


Rekku kertoi, etta taalla parjataan yleensa kahdella liikennesaannolla: liikenneympyrassa ajavilla on etuajo-oikeus, ja aasi on ohitettava hannan puolelta. (Samoin muut elaimet, ne kavelevat suoraan alle.)

Kahviloiden takapihoilla valmistetaan usein herkullista savipannukahvia.