Päivä sattui olemaan hyvin lämmin, täällä on ollut ennenkuulumaton helleaalto, yleensä ei ole vielä huhti-toukokuun taitteessa näin kuumaa. Auschwitz löytyikin, mutta paljastui että siellä olisi pitänyt olla oppaan matkassa koko kahden tunnin opaskiertueen ajan. Siinä olisi varmasti kuullut paljon uutta ja hyödyllistä, mutta kun en ole yhtään innostunut turistikierroksista, ne vaan ei nappaa. Olisin halunnut tutkia omin päin ja pyytää oppailta apua vain tarvittaessa. Sitten tuli hätä Lennusta, joka oli kyllä varjossa mutta varastettavissa. Lopulta päätin, että meidän nähtävyydet on nyt nähty, haluan jatkaa matkaa.
Nyt ollaan Tsekissä, ja vieläkään ei Lennun ole tarvinnut näyttää passiaan kertaakaan koko matkan aikana!! Aivan ekalla huoltarilla, johon pysähdyin kahville ja ostamaan Dalnicni znamkan, maksutarran moottoriteitä varten, huomasin, miten ystävällinen myyjä oli. Heillä oli hieno kahvimasina, mutta se toimi vain paikallisilla kolikoilla. Hän ehdotti, että ostaisin latte-kahvipussin ja hän sekoittaisi kuumaa vettä mukiini ja saisin sillai hyvää kahvia. Niin teimmekin.
Olen päättänyt oikaista vähän reittiäni, koska päivät eivät muuten riitä: ajan Tsekin halki suoraan Saksaan, ja sitten pohjoiseen päin joko Saksan tai Ranskan pikkuteitä pitkin. Haluaisin myös ehtiä olla vähän aikaa Alankomaissa. Ja sitten kotiin.
Harkisten sitä, että sittenkin vaihtaisin lauttalippuni Tallinnasta Gdanskiin, silloin pitäisi vain lisätä Lennun passiin se ekinokokkoosi Puolassa. Siinä saattaa olla vähän selittämistä.
No comments:
Post a Comment