Maanantaina jossain Krakovasta 150 km pohjoiseen

Puolassa on hyvin kauniita teitä pikkukaupunkien ja kylien välillä. Niissä on kyllä korkea nopeusrajoitus, 90 km/h, vaikka ovat usein kapeita ja mutkaisia. Taakseni meinaa melkein aina muodostua jono, mutta päästän niitä usein ohi.  Mutta kauniita ne ovat, monet lehtipuiden reunustamia.  Aivan kuin olisi varta vasten istutettu kauniita puita kahden puolen tietä reunustamaan, niin että muodostuu kaunis poppeli(?)kuja. (En tiedä mitä puita ovat.)  Mutta ajoin tuollaisia teitä tänään koko aamupäivän, ja aina vaan riitti kaunista. Aika ällistyttävää.
Tässä tarkempi kuva puun lehdistä:

Täällä ajetaan kovaa ja ohitellaan aika huolettomasti. Moottoriteillä on 100-130 km/h, mutta ne  ovat siitä jänniä, että elleivät ne ole aivan pääteitä vaan rajoitus esim. 100-110 km/h, kuten A7:lla jota tänään ajoin parisen tuntia, siellä on silti laidoilla pyöräilijöitä, 1-tasoristeyksiä, valoja ja u-käännöstä yrittäviä. Vilskettä siis riittää, täytyy olla  varovainen ja ennakoiva eikä olettaa, että itsellä olisi mitään oikeuksia...

Hauska ja kuvaava liikennemerkki, jota en ole nähnyt muuta kuin Puolassa, varoittaa varmaan leikkivistä lapsista:



Puolalaiset sen sijaan vaikuttavat samalla tavoin introverteiltä ja varautuneilta uusia ihmisiä kohtaan kuin suomalaisten sanotaan olevan. He eivät helposti katso silmiin tai varsinkaan hymyile vieraalle, vaikka voivat olla sitten aivan ystyävällisiä, kun heille jotain sanoo.  Tästä tulee mieleen, miten hassulta tuntui, että  Etiopiassa mun sormessa olevasta lastasta kysyttiin jotain noin joka kolmannessa kaupassa, jossa asioin: Mikä sormeesi on tullut?  Onko se kipeä?

En viitsinyt ajaa aivan sinne asti minne tarkoitin, Krakovan eteläpuolelle, vaan annoin navigaattorin etsiä lähimmän leirintäalueen.  Ennenkuin pääsimme tänne perille, tien laidalta löytyi vielä tällainen aivan ihanteellinen koiran kanssa matkaajan ruokapaikka:

söin siellä oikein hyvän gulassi-keiton, vaikka normaalisti syön kaupan ruokia; päätin panna elämän risaiseksi kun on vappu.



Lennu kävi uimassa ja vilvoitteli sitten laiturilla.

Se tuntuu simahtavan aivan heti kun johonkin asetumme ja nukkuu, vahtiminen ja kaikesta turvallisuudesta vastaaminen ottaa voimille.
Lennua ovat punkit vaivanneet, täytyy hankkia sille punkkipanta heti, kun jostain löydämme sopivan eläinlääkärin.

Navigaattori löysi oikein hyvän leiripaikan järven rannalta, paljon paremman kuin monet niistä itse ennalta Camping Europa -opuksesta valitsemani.  Tämä on siis n. 155 km A7-tietä Krakowasta pohjoiseen.


Istun tällä ihanalla rannalla ja nautin. Täällä soi kevyt musiikki, mikä on minusta mukavaa.  Tiedän kyllä, että aivan lähiomaisissanikin on ainakin yksi ihminen, joka ei haluaisi iskelmiä järven rannalle, mutta mä nautin siitäkin. Kuuntelen myös autossa usein paikallisia iskelmäkanavia, ja osittain samojakin ne tuntuvat soittavan Baltian maissa ja Puolassa kuin Suomessakin.

Vaikea keskittyä kirjoittamiseen, kun vieressä on puolalaisia lapsia jotka yrittävät kovasti jutella kanssani puolaa, he osaavat myös noin 7 sanaa englantia ja turhautuvat kun en meinaa tajuta: my brother speak big is dog...

Vielä meinasi unohtua kertoa, että tänään poikkesimme yhteen pikkukylään, missä oli tällainen auton pesu/huoltopiste. Onkohan se semmoinen "luntakin valkeemmaksi"-superpesu?