Tanaan oli kiva paiva, kun annoimme Huutonetista sita varten Suomessa ostamani minilapparin arkkitehtiopiskelijapojalle. Kuulin tarpeesta aika viime tipalla, pari paivaa ennen lahtoa, joten se tuli kiireessa valittua, mutta toivottavasti pelaa useamman vuoden. Olin kuullut Ritvalta etta taalla ei halpalappareita olisi saatavilla, mutta asken kylla sellaisia yhdessa liikkeessa nain.
Olin kirjoittanut kayttoohjetta Solomolle koko aamupaivan kaikesta mahdollisesta tietokoneen kayttoon liittyvasta kun han oli sellaista kayttanyt vain joskus jonkin tuttavan luona. Han saa opintoihinsa liittyvan aineiston pelkastaan muistitikulla, joten ilman jonkinlaista omaa lapparia on ollut erityisen vaikeaa opiskella. Olin kotona ja onneksi ladannut siihen mm. Firefoxin ja OpenOfficen, silla taalla se ei olisi enaa helposti onnistunut. Hanen kasvonsa kirkastuivat kun naytin hanelle OO:n Draw-ohjelman, jolla han voi aloitella tietokoneella piirtamista. Han uppoutui siihen sitten niin, etta tuli vain vastahakoisesti lopulta syomaan. Solomo tulee uudestaan tapaaman meita ensi lauantaina, jolloin han on toivottavasti ehtinyt yrittaa tehda monenlaista ja on kysymyksia.
Lounaalla soimme taas inseraa (hapanta lettua) ja wottia (lihakastiketta) - sormin kuten asiaan kuuluu. En ole mitenkaan hirvean ihastunut tuohon inseraan mutta syon kylla sujuvasti. Sen jalkeen pieni ruokalepo NLM:n guesthousen nurtsilla ja sitten kaupungille. Salomolle oli tarkoitus ostaa reppu, sain oikein hyvan 8 eurolla.
Kavin kahvilla ja sitten taas tanne nettikahvilaan, missa ei takalaisittain tarjota muuta kuin nettia talon laitteilla, ei siis kahvia tms. Suuresti kaipaamaani wifia ei taalla toistaiseksi ole julkisista tiloista loytynyt, sellainen on kylla siella Guesthousessa mutta se toimii yleensa vain myohaan illalla ja aikaisin aamulla ja silloinkin hyvin hitaasti. Niinkuin taalla nettikahvilassakin: laajakaista on olemassa juuri sen verran etta oveen saadaan kyltti siita, mutta sen vaylanopeudet mahdottoman hitaita. Kahvi tekisi kauppansa enter:n vaikutusta odotellessa...
Eilen illalla oli hauska tilanne tassa samassa paikassa, kun kysyin nuorelta myyjatytolta jotain englanniksi. Halusin siirtaa kuvia kameran kortilta tietokoneelle ja oma kortinlukija oli unohtunut. Tytto eparoi, sanoi jotain amharaksi ja kutsui sitten hiukan vanhemman miesmyyjan paikalle. Han ymmarsi asiani kun naytin elein. Hauskaa oli se, kun han sitten viittiloi tytolle ja selitti vauhdikkaasti hanelle etta hanen ei pida koskaan sanoa ettei ymmarra englantia vaan aina sanotaan Yes, yes, I speak english, How can I help you? Nauroimme yhdessa kovasti; ihan oikeassahan han oli, kylla asia hoitui aika vahilla kielitaidoillakin.
Huomenna mennaan varmaan kirkkoon, mielenkiintoista.
No comments:
Post a Comment