.: Ensimmäinen etappi

Tänään oli mukava päivä. Lennu ei oikein vielä ole löytänyt parasta paikkaa autossa, se harhailee sinne tänne, kun tilaa on enemmän kuin Micrassa. Kuitenkin tuossa pelkääjän puolella jalkatilassa se enimmäkseen istuskelee ja katselee vaihtuvia maisemia.

Olin varautunut Tallinnaan tullessa koiran ekinokokkoosi-tarkastuksiin, mutta minkäänlaisia tarkistuksia ei ollut, kumpikin saimme tulla maahan ilman mitään syyniä. Meitä tai mua jo kuulutettiin, kun hain rauhassa Lennun häkistä vasta kun ulosmenoruuhka lautalta oli vähän laantunut enkä tajunnut, että meidän iso auto oli ollut vähän muiden tukkeena ja seisoi enää yksinään autokannella muiden jo lähdettyä. Ajelimme ulos ja lähdin ekaksi Öismäe Tee 109:ään, missä oli Zoo-niminen eläinlääkäriasema ;=) Halusin varata meille sen ekinokokkoosi-ajan päivää ennen Suomeen paluutani, mutta täällä oikaistiinkin vähän muodollisuuksia, ja saimme sen loislääkken ja ohjeen antaa sen juuri silloin kun matkaamme parhaiten sopii, ja he laittavat leiman sille Suomen haluamalle paluupäivää edeltävälle päivälle. Eli voin antaa sen juuri sinä päivänä kuin on leimakin, mutta säästyimme näin uudelta reissulta lääkäriin lääkkeenantoa varten. Ja koko lysti maksoi 6 euroa !!! Suomessa jo jotkut toimistokulut maksaa 30 euroa, alle 50:llä ei yleensä saa mitään apua eläinlääkäriltä.

Etsin tätä ensimmäistä majapaikkaa pitkään. Tämä on aika lähellä Tarttoa, Viron toisella laidalla. Navigaattori on ollut aivan pistämätön apu: sen avulla eläinlääkäri löytyi ilman stressiä ja tämä camping-aluekin melkein. Mulla oli siitä saksankielinen ohje ja navigaattorin koordinaatit, mutta ne eivät ohjanneet aivan perille. Lopulta tänne löydettyäni näin nurmikolla kylttejä karavaanipaikoista, ja ajoin sitten sille vähän pehmeälle nurmikolle. Ja auto jäi siihen, moottori kävi, mutta en saanut sitä liikkumaan nurmikolla eteenpäin. Olin jo huolissani ja meinasin soittaa Suomeen auton omistajalle ja Autoliittoon, mutta onneksi kätevä isännöistsijä tuli paikalle. Hän sanoi viroksi jotain mitä en ymmärtänyt, jotain sellaista että pehmeällä tällaiset autot voivat joutua tilaan, missä toinen etupyörä pyörii, toinen ei, että ne jotenkin tulevat epäsynkkaan. Tuon näki kyllä pyörien jäljistäkin, en vaan ennen ollut kuullut moisesta. Hän sanoi että auto on kunnossa, se pitää vain vetää tuosta pehmeältä nurtsilta pois. Hän sitten haki traktorinsa ja veti meidät pois, mistä olin aivan mahdottoman kiitollinen.

Lähetin auton omistajallekin selostuksen tapauksesta ja kuvan etupyöristä erilaisine urineen.

Tässä muutama kuva autosta, en ole koskaan aikaisemmin ollut edes sisällä matkailuautossa.