Kiitos!

Viimeinen jumis Etiopian IEC:ssä on takana, saarna oli taas tavattoman hyvä. Niissä on viime viikkoina käyty läpi noita Jeesuksen mullistavia MINÄ OLEN - lausumia, nyt oli vuorossa "Minä olen lammasten paimen" ja "Minä olen ovi". Täällä vertaus tulee lähelle arkea, kun lampaita ja paimenia on joka paikassa, eikä heillä ole yleensä mitään suljettua aitausta lampailleen. Sen sijaan he kyhäävät sellaisen kivistä ja ohdakkeista jättäen yhteen kohtaan sisäänmenoaukon. He laskevat jokaisen lampaan sen sujahtaessa aukosta sisään, ja asettuvat sitten itse poikittain oviaukkoon. He ovat kirjaimellisesti lampaittensa ovi.

Yhtä lammasta viedään pick-upin lavalla jonnekin, varmaan juhlaillallisia varten.  (Toivottavasti se ei joudu olemaan kovin kauaa janoissaan ennen teurastusta.)

Olen moniin asioihin tottunut melko hyvin, mutta aina vaan jaksaa hämmästyttää ja huvittaa omin päin, ilman ketään ihmisiä, täällä Addiksessakin liikkuva karja!

Tuolta ostin juuri muutaman kilon porkkanoita. Täytyy sanoa, että ne ovat usein huomattavasti maukkaampia ja makeampia kuin Suomessa, vaikka aluksi keskityin vain kapinoimaan niiden vaatimaa pesu-, myrkytys- ja kuorimiskäsittelyä vastaan.

Viimeinen (?) insera syöty Rekun kanssa, tuosta riitti hyvin jakaa molemmille. Sormin syönti ei ole ollut mulle missään vaiheessa ongelma, paitsi spagetin kanssa!  ;=D


Kuulin aamulla ilouutisen: Päivi on löytänyt hyvän asunnon Fallkullanin kartanon läheltä Tapanilasta, seudulta, jossa mäkin tykkäisin asua!  Tämä on siis nyt se 50:s kiitosaihe tän vuorottelun aikana, olin sitä hänen puolestaan aika tavalla jännännyt.

Ihmeitä ja johdatuksia tuntuu nyt satelevan - ja jopa mulle, joka on koko ikänsä ajatellut, että jotkut hurskaat niitä enemmän kokevat, en minä.
En oikein jaksa uskoa todeksi!  Olenkohan ollut tähänastisessa elämässäni jatkuvasti hakoteillä??     ;-)