On ollut tosi hauskaa kuulla sekä Allanilta että Sheenalta, miten erityisesti tällä viikolla on ollut suureksi avuksi mun täällä olo, kun he ovat olleet niin väsyksissä flunssasta. Arjen pyöritys, kun neljä lasta täytyy tuoda ja viedä eri aikoina kouluun ja harrastuksiin, on sairaana raskasta. Kun Sheena sitä niin kiitteli, kysyin häneltä, mitä hän oli ajatellut minun täällä tekevän? Hän vastasi, että oli luullut minun olevan lähinnä motivoitunut auttamaan tuossa lastensairaalan avustusprojektissa ja etten olisi niinkään ollut valmis auttamaan isäntäperhettä heidän omassa arjessaan. Mutta mä taas koen saavani kaiken aikaa niin valtavan paljon saadessani asua täällä vieraassa kauniissa maassa, ja vielä omassa talossa ja auto käytössäni (!!!), että on aivan kauhean hauska jos voin olla heille hyödyksi. Siis Jumala on sovittanut kaikki palaset aika hienosti yhteen.
Olemme laatineet aikataulun, jonka mukaan tuon ja vien lapsia, teen heidän kanssaan koulutehtäviä ja käyn parina päivänä viikossa avustamassa lastensairaalassa. Siinä jää silti yllin kyllin sitä rentoutumis- ja elämästä nauttimisaikaa.
Tuo varsinainen Zanini Bantwana = "Tulkaa lapset" (Ps. 34:11: "Come children and I will teach you the fear of the Lord." ) -projekti http://zaninibantwana.wordpress.com/ on kyllä hyvin mielenkiintoinen sekin, ja haluan osallistua siihenkin sikäli kun noilta arkirutiineilta ehdin. Kuten jossain aikaisemmin kerroin, sairaalassa on aivan terveitäkin lapsia, jotka kaipaisivat jonkinlaista aktiviteettia sekä vauvoja, joille ei kukaan paljoa puhu, kukaan ei pidä sylissä tai käy katsomassa. Toivon torstaina pääseväni heitä katsomaan. On suomalaisittain käsittämätöntä, että esim. kouluikäisen lapsen parantuessa hän jää vain istuskelemaan sängyn laidalle, jos kukaan ei tule hakemaan häntä eikä kotia löydy. Tai se, että on vauvoja, joita kukaan ei näytä kaipaavan.
Tänään ehti tulla jo hiukan arki vastaan tuon tytön, Siphon, kanssa, häntä jostain syystä keljutti jokin asia kovasti eikä läksyjen luku oikein maistunut millään; mutta näinhän se on meillä jokaisella välillä, arki ei meinaa sujua tai huvittaa. Ai niin, arjesta puheen ollen, Allan hankki tähän taloon uuden pesukoneen, kun vanhassa oli sähkövika, jota ei oikein kannattanut enää korjata, nyt sopii pyykkäillä. Mun housuista likaantuu ensiksi - ja joskus pelkästään - oikea reisi, kun Hamlet painautuu siihen kovasti tuolla autotien reunassa ;D Koiraa ei täällä oikein ole tapana juuri pestä, kun se on aina ulkona.
Ai niin, melkein unohtui sanoa, että vanhin poika, Henhry, 14 v., tarvitsisi apua matikassa, hän on lahjakas muuten, mutta siinä on vaikeuksia. Yritämme yhdessä hänen kanssaan lauantaina, toivon hartaasti, että saisin häneen kontaktin, kun hän on siinä iässä että ei juuri mun kanssa juttele, vastaa kyllä kohteliaasti jos kysyn. Kunpa voisin häntä auttaa.
Olemme laatineet aikataulun, jonka mukaan tuon ja vien lapsia, teen heidän kanssaan koulutehtäviä ja käyn parina päivänä viikossa avustamassa lastensairaalassa. Siinä jää silti yllin kyllin sitä rentoutumis- ja elämästä nauttimisaikaa.
Tuo varsinainen Zanini Bantwana = "Tulkaa lapset" (Ps. 34:11: "Come children and I will teach you the fear of the Lord." ) -projekti http://zaninibantwana.wordpress.com/ on kyllä hyvin mielenkiintoinen sekin, ja haluan osallistua siihenkin sikäli kun noilta arkirutiineilta ehdin. Kuten jossain aikaisemmin kerroin, sairaalassa on aivan terveitäkin lapsia, jotka kaipaisivat jonkinlaista aktiviteettia sekä vauvoja, joille ei kukaan paljoa puhu, kukaan ei pidä sylissä tai käy katsomassa. Toivon torstaina pääseväni heitä katsomaan. On suomalaisittain käsittämätöntä, että esim. kouluikäisen lapsen parantuessa hän jää vain istuskelemaan sängyn laidalle, jos kukaan ei tule hakemaan häntä eikä kotia löydy. Tai se, että on vauvoja, joita kukaan ei näytä kaipaavan.
Tänään ehti tulla jo hiukan arki vastaan tuon tytön, Siphon, kanssa, häntä jostain syystä keljutti jokin asia kovasti eikä läksyjen luku oikein maistunut millään; mutta näinhän se on meillä jokaisella välillä, arki ei meinaa sujua tai huvittaa. Ai niin, arjesta puheen ollen, Allan hankki tähän taloon uuden pesukoneen, kun vanhassa oli sähkövika, jota ei oikein kannattanut enää korjata, nyt sopii pyykkäillä. Mun housuista likaantuu ensiksi - ja joskus pelkästään - oikea reisi, kun Hamlet painautuu siihen kovasti tuolla autotien reunassa ;D Koiraa ei täällä oikein ole tapana juuri pestä, kun se on aina ulkona.
Ai niin, melkein unohtui sanoa, että vanhin poika, Henhry, 14 v., tarvitsisi apua matikassa, hän on lahjakas muuten, mutta siinä on vaikeuksia. Yritämme yhdessä hänen kanssaan lauantaina, toivon hartaasti, että saisin häneen kontaktin, kun hän on siinä iässä että ei juuri mun kanssa juttele, vastaa kyllä kohteliaasti jos kysyn. Kunpa voisin häntä auttaa.
2 comments:
Oletko itse pysynyt terveenä?
Mullakin on flunssa, mutta ei kovin paha, ja selviän hyvin kun tuli otettua coldrexia mukaan.
Post a Comment