Olemme kaikki enemmän tai vähemmän flunssassa, kaksi nuorinta lasta ovat nyt kotona sängyssä, vanhemmat menivät kouluun, josta haen heidän iltapäivällä. Skippasin sairaalan staff meetingin, jonne Allan lähti klo 7. Nukun täällä hirveän hyvin ja syvästi kun on kaksi täkkiä ja sisällä koleaa. Nyt olen ulkona auringossa aamukahvilla, tässä on nyt talvella suomalaiselle juuri sopiva, +20, saa nähdä miten alan pärjätä helteiden kanssa, kun ne alkavat.
Pesin eilen nyrkkipyykissä kaikki vaatteeni, kun pesukone ei toimi. Allanin piti käydä katsomassa sitä, mutta unohti enkä viitsi häiritä häntä sen kanssa, kyllä hän sen jossain välissä muistaa. Heillä on melko kiireinen arki neljän lapsen, sairaalatyön ja seurakuntaelämän kanssa, ja hehän ovat jo mun ikäisiä ja Allan eläkkeellä. Pyykki kuivaa nopeasti auringossa. Auringonpaiste tuntuu muuten jotenkin voimakkaammalta ja kirkkaammalta ja valoisammalta täällä kuin kotona, onhan se aika ymmärrettävääkin.
Tämä elämä on monella tapaa paratiisinomaista ainakin niiden perheiden lapsille, joiden vanhemmilla on kunnollinen työ. Talot ovat suuria, pihat valtavia ja ulkona aina "kesä" ainakin suomalaisittain ja lapset voivat juosta suuressa pihassa minne tahtovat pienestä pitäen. Mutta isommille lapsille, kuten Henhrylle, suomalainen itsenäisyys voisi tuntua mukavalta. Täällä he eivät mene minnekään yksin, kun tiet ovat niin kapeita, jyrkkiä ja mutkaisia ja välimatkat pitkiä. Jos olisi edes jonkinlaiset pyörätiet, Henhry voisi ehkä pyöräillä joskus jonkun kaverinsa luo. Tiet ovat niin kapeita, että mullakin on täysi työ kulkea turvallisesti Hamletin kanssa se 300 m ennenkuin pääsemme kukkuloille, joudun hyppäämään sen kanssa ojaan aina kun auto tulee.
Päivi kertoi pärjäävänsä hyvin Lennun kanssa, se on muutaman kerran rynnännyt aika odottamattomasti kohti vierasta koiraa tai oravaa tms., mutta melko hyvin on kuulemma hanskassa. Oli kiva kuulla, että kasvatus on onnistunut ja Lennu kuulemma käyttäytyy kuitenkin aina vähintään yhtä hyvin kuin se toinen koira. On helpotus kun tiedän että kotiasiat ovat luotettavissa ja osaavissa käsissä.
Pesin eilen nyrkkipyykissä kaikki vaatteeni, kun pesukone ei toimi. Allanin piti käydä katsomassa sitä, mutta unohti enkä viitsi häiritä häntä sen kanssa, kyllä hän sen jossain välissä muistaa. Heillä on melko kiireinen arki neljän lapsen, sairaalatyön ja seurakuntaelämän kanssa, ja hehän ovat jo mun ikäisiä ja Allan eläkkeellä. Pyykki kuivaa nopeasti auringossa. Auringonpaiste tuntuu muuten jotenkin voimakkaammalta ja kirkkaammalta ja valoisammalta täällä kuin kotona, onhan se aika ymmärrettävääkin.
Tämä elämä on monella tapaa paratiisinomaista ainakin niiden perheiden lapsille, joiden vanhemmilla on kunnollinen työ. Talot ovat suuria, pihat valtavia ja ulkona aina "kesä" ainakin suomalaisittain ja lapset voivat juosta suuressa pihassa minne tahtovat pienestä pitäen. Mutta isommille lapsille, kuten Henhrylle, suomalainen itsenäisyys voisi tuntua mukavalta. Täällä he eivät mene minnekään yksin, kun tiet ovat niin kapeita, jyrkkiä ja mutkaisia ja välimatkat pitkiä. Jos olisi edes jonkinlaiset pyörätiet, Henhry voisi ehkä pyöräillä joskus jonkun kaverinsa luo. Tiet ovat niin kapeita, että mullakin on täysi työ kulkea turvallisesti Hamletin kanssa se 300 m ennenkuin pääsemme kukkuloille, joudun hyppäämään sen kanssa ojaan aina kun auto tulee.
Päivi kertoi pärjäävänsä hyvin Lennun kanssa, se on muutaman kerran rynnännyt aika odottamattomasti kohti vierasta koiraa tai oravaa tms., mutta melko hyvin on kuulemma hanskassa. Oli kiva kuulla, että kasvatus on onnistunut ja Lennu kuulemma käyttäytyy kuitenkin aina vähintään yhtä hyvin kuin se toinen koira. On helpotus kun tiedän että kotiasiat ovat luotettavissa ja osaavissa käsissä.
No comments:
Post a Comment