Monday, September 17, 2012

Flunssassa - pitsaa harva se ilta!

Mitaan erillisia kukkaistutuksia ei oikein ole tai ainakaan niita ei kastella tai hoideta, mutta aina tuntuu joku pensas tai puu kukkivan, nyt on tallainen aika ihana kukassa.

Torstai-iltana pidimme lapsille mini movie night:in, koska Sipho menee yokylaan perjantai-illaksi ja oli  pahoillaan perheen perjantaisen movie nightin menettamisesta. Lupasin lapsille, etta saavat taman yhden kerran skipata illallisen ja siirtya suoraan snakseihin: rusinoita ja pahkinoita leffan aarella.  Olisi mukava, jos lapset kertoisivat vanhemmilleen naiden palattua lomaltaan, etta heilla on ollut kivaa ja kaikki on jatkunut normaalisti (vahan poikkeavaa ruokavaliota lukuunottamatta). Ehka Allan ja Sheena sitten uskaltautuisivat toistekin lomalle, he olisivat sen tarpeessa.

Ma joudun ottamaan selkeasti vanhemman roolin taman viikon aikana, koska Neil ei huomaa nukkumaanmeno- tai muutakaan aikataulua eika ota kovin vastuullista roolia arjen sujumisesta. Mutta han on loistava sadunkertoja, ja vie esim. aamuisin klo 7 lapset eri kouluihinsa, jotta ma saan siivottua ja pyykattya rauhassa, vaatteita likaantuu uskomaton maara (ainakin sinkkuelamaani verrattuna).  Neil on myos hyva saamaan kontaktin vanhimpaan poikaan, joka on mun kanssa melko hiljainen. Han antaa  lasten pelata iphonellaan jopa ilman seurantaa, ja siitahan he tykkaavat. Mutta oikein hyvin meilla on tyonjako sujunut, ja onneksi han suhtautuu myonteisesti ehdotuksiini valipaloista ja nukkumaanmeno- ja paivauniajoista.

Eilen aamuna Jessie oli kadonnut. Aikani sita huudeltuani loysin sen naapuritontin aidan sisapuolelta. Se on selvasti vahan pelokas ja turvaton, kun on uudessa paikassa ja uusikin isantavaki poissa. Koiranpito on ainoa asia, josta olen eri mielta Gastoneiden kanssa. He eivat keskity siihen silla tavoin kuin mun mielesta pitaisi, he saivat ajatuksen aika yhtakkia ottaa koira hoitoon jo ennen lomaansa. Jos ma olisin ottamassa ystavien koiraa hoitooni, jarjestaisin sen haun ilman muuta sellaiseen ajankohtaan, jolloin mulla olisi ainakin muutamia paivia mahdollisuus keskittya siihen ja sen kotiutumiseen.

 Ja Hamlet on mielestani liian laiha, se nayttaa melkein nalkiintyneelta kun sen jokainen kylkiluu on niin selvasti nakyvissa. Mielestani sen pitaisi olla hoikka, ei langanlaiha. Yritan viela jutella hiukan Allanin ja Sheenan kanssa asiasta kun he palaavat, ja nayttaa heille Tanskandoggien kotisivuilta, milta niiden kuuluisi nayttaa. Voin tietysti olla tassa vaarassakin, en kuitenkaan oikein usko?

Tana iltana lapsilla on se varsinainen movie night, taidan valmistaa hot doggeja illalliseksi, niista he myos kaikki tykkaavat.

Olen aika vasynyt, kun lapset heraavat jo puoli kuuden aikaan; tanaan nukuin hiukan lisaa aamukahvin jalkeen, kun Neil vei heidat kouluihinsa. Nyt han on lepaamassa omassa talossaan, ja ma lahden hakemaan Henhrya.

Nyt olen melko pahassa flunssassa, mutta olin kirjoittanut tahan saakka jo pari paivaa sitten, joten laitan taman menemaan. Jossain mielessa olisi ollut mulle antoisampaa olla ainoana vanhempana paikalla, jolloin ma olisin voinut tehda lasten kanssa seka kivat etta vahemman kivat asiat. Nyt Neilin kanssa mun osaksi on koitunut lahinna arjen aikataulusta ja joistain selkeista pelisaannoista huolehtiminen, ruokaa poytaan ja vaatteet puhtaiksi. Mutta totta kai Nielista on ollut paljon apuakin, kun lapset ovat roikkuneet hanessa koko iltapaivan, varsinkin nyt kun olen kipea. Klo on vahan yli kuusi ja annoin heille luvan katsoa tunnin leffan ja sitten nukkumaan, ma asetun aivan kohta. Aani on melkein poissa. 

Tarkeintahan tassa tietysti on, etta lapsilla on kaksi turvallista aikuista, joiden puoleen kaantya, etta arki sujuu heille mahdollisimman turvallisesti ja mukavasti, eika niinkaan mun fiilikxet. Mutta siis hyvaa yota!! Uusi schaefferi karkasi uudestaan ja on nyt jouduttu pistamaan remmiin, saali hanta. Omistajat aikovat ottaa sen Ugandaan tammikuussa kun muuttavat sinne muutaman vuoden komennukselle.

5 comments:

Reija said...

Hei, kiva kuulla kuulumisia mutta harmi että oot flunssassa! Pikaista toipumista sekä iloa ja voimia työhön! Tih.

Kikka said...

Kuulostaa hurjalta rumbalta ja vielä flunssaisena! Toivottavasti pääset itse pian lepäämään ja hoitamaan itsesi kuntoon. Olen seuraillut Johannesburgin lämpötiloja - näyttäisi pikkuhiljaa vähän lämpenevän. Täällä sataa, aamulla + 13 astetta ja illat alkavat selvästi pimetä aikaisemmin. Taivaan isän haltuun!

Anonymous said...

Hei, hyvä että olet selvinnyt.Lasten kanssa sattuu vaikka mitä.Hyvä että he ovat säilyneet terveinä.Jos muistan oikein ovat Gastonit keskiviikkona kotiin tulossa.Sinä olet yhtä kokemusta rikkaampi ja varmaan saat täydet pisteet sijaismamina olemisesta.Siunausta ja varjelusta edelleen

Satu M said...

Pitkästä aikaa luin taas blogiasi (muuttopuuhia) ja on kyllä mielenkiintoista ja antoisaa elämää. Niin erilaista kuin täällä. Ja se ryöstöjuttu oli ihan kamala, mulle olisi varmaan jäänyt hirveät traumat ja pelot. Onneksi henki säily eikä tullut fyysisiä vammoja. On sulla kyllä hyvät hermot, kun pystyit olemaan hiljaa aloillaan.

Sulla on selvästi perheenemännän lahjoja, lastenhoito, kasvatus ja kotihommat luontuu kuin vanhalta tekijältä. Voi tuota koiraparkaa (Hamlet). Koiratonkin näkee, että on aivan liian laiha. Mitä se syö, jos mitään? Yritä puhua järkeä omistajille.

Nuo lapsireppanat sairaalassa, sydäntäsärkeviä tarinoita. On se niin erilaista suhtautminen kuin täällä, että ei leikitä ei huomioida, tehdä mitään, äiditkään. Kyllä siellä kaikki apu tulee todella tarpeeseen.

Kiva seurata tätä blogia, pitää jatkossa useammin ettei jää niin pitkiä taukoja. Mukavaa jatkoa sinne.

Sinikka said...

Moi Satu, toivottavasti alat asettua uuteen elamaasi ja loydat kaikki parhaat hiihto- ja lenkkimaastot, hyvan kuntosalin taisit jo loytaa!
Hamlet syo kylla ihan kohtuullisesti, mutta onhan se sentaan noin kolmannesta Lennuakin suurempi. Hankin sille eristavan makuualusta retkeilyliikkeesta, se auttaa paremmin kivilattialla kuin silla olleet ohuet peitot. Koiranpito on todellakin se ainoa asia, jossa meilla on vahan nakemyseroa Gastonien kanssa, koetan jossain vaiheessa viela puhua hiukan asiasta. Diplomatiaa siina tarvitaan rutkasti, silla taalla on niin taysin toisenlainen koirakulttuuri kuin Suomessa, ja koirat ovat normaalisti aina pihalla ja erillaan perheen asuintiloista. Ymmarrettavaakin tietysti lampimana aikana.