En nukkunut hyvin viime yona, mutta olo on silti hyva. En koe paniikkia edes kavellessani pimeassa illalla Gastoneilta nurtsin poikki tyhjaan pimeaan talooni, enka myoskaan kovin paljoa mustien miesten laheisyydessa, vaikka olen siihen joutunut vahan keskittymaan. Olen paattanyt etten aio kulkea pelossa tapahtumien takia, vaan paa pystyssa ja hyvilla mielin. Hullua on, etta lappariini oli jaanyt leffavideo, murhamysteeri jossa naytteli Sandra Bullock, mitahan rosvot pitavat siita?
Eilen menin aamulla kirkkoon n 10 km paahan tutustumaan Metodistikirkkoon, ja kokemus erittain myonteinen. Ainoat miinukset olivat nuorien lapsiperheiden vahan vahaisempi osuus ja mustaihoisten pieni osuus. Mina nauttisin eniten, kun olisi mahdollisimman sekalainen seurakunta, mustia ja valkoisia ja kaikenikaisia yhta paljon. Mutta musiikki oli mukavaa, ei niinkuin viime sunnuntain Albin kirkon "rock-konsertissa", laulut samoja joita laulamme IECssa, ihmiset tavattoman luontevasti ystavallisia ja kaiken lisaksi erittain hyva saarna Jaakobin kirjeesta. Eli tuolla alan nyt sitten kayda. Sopiva fellowship groupkin loytyi kuin itsestaan, se kokoontuu tana iltana.
Iltapaivan sairaalavisiittikin oli postiviinen yllatys: yksi lapsi, joka ei ehka koskaan ollut koonnut palapelia, oppi sen eilen! Oli kiva nahda, miten han aluksi koetti sovittaa kaikkia mahdollisia paloja yhteen, ja kun naytin hanelle, etta nyt tuossa on aasi, jonka takaosa puuttuu, tama pala nayttaa aasin takamukselta, niin lopulta hehkulamppu valahti hanen paansa paalla ja han jatkoi suurella innolla ja antaumuksella.
Tassa mustassa zulu-kulttuurissa lapset eivat ole tarkeita, isotkin teini-ikaiset lapset saattavat syoda eri poydassa tai huoneessakin kuin vanhemmat, ja vain siita syysta, etta vanhemmat ovat "oikeita ihmisia" joiden seurassa lasten ei kuulu syoda! Jarkyttavaa! Tuntuu silta, ettei mun kannata keskittya hirveasti vain niihin lapsiin, joiden aidit ovat kadonneet, silla vaikka aiti olisi paikalla, han vaan istuskelee ja katselee tv:ta, ei leiki lapsensa kanssa. Saattaa pitaa sylissa pienta, mutta ei oikein muuta. On aideillekin hyva nahda, etta lasten kanssa voi tehda monenlaista sairaalassakin. Mulla oli tarrarapyla-pallopeli, josta terveemmat isommat lapset innostuivat, nuorimmat tekivat niita palapeleja.
Sheenan vasymisen yksi syy on se, etta han rakastaa jarjestysta ja tykkaa organisoida ja turhautuu yrittaessaan opettaa tiimin naisia. Tama lastensairaalassa vakituisesti kayva tiimi koostuu neljasta mustasta kristitysta naisesta. He ovat erittain hyvaa tarkoittavia ja joku kay ihan paivittain, mutta he eivat ymmarra lansimaista tehokkuus-ajatusta: kun Sheenan mielesta tavarat loytyvat kaapeista paremmin kun ne on lajiteltu esim. ikaryhman tai lelutyypin mukaan, niin naisten mielesta tuollainen on turhaa, he panevat lelut mihin tahansa, mista loytyy sopiva kolo. Ja jos heita on useampia sairaalassa samana paivana, he kokoontuvat leikittamaan lapsia kaikki samaan huoneeseen. Heille ei tule mieleen, etta jos he vierailisivat eri paikoissa, moninkertainen maara lapsia saisi leikkia. Ja Sheena turhautuu kaikesta tasta. Ymmarran oikein hyvin.
Eilen menin aamulla kirkkoon n 10 km paahan tutustumaan Metodistikirkkoon, ja kokemus erittain myonteinen. Ainoat miinukset olivat nuorien lapsiperheiden vahan vahaisempi osuus ja mustaihoisten pieni osuus. Mina nauttisin eniten, kun olisi mahdollisimman sekalainen seurakunta, mustia ja valkoisia ja kaikenikaisia yhta paljon. Mutta musiikki oli mukavaa, ei niinkuin viime sunnuntain Albin kirkon "rock-konsertissa", laulut samoja joita laulamme IECssa, ihmiset tavattoman luontevasti ystavallisia ja kaiken lisaksi erittain hyva saarna Jaakobin kirjeesta. Eli tuolla alan nyt sitten kayda. Sopiva fellowship groupkin loytyi kuin itsestaan, se kokoontuu tana iltana.
Iltapaivan sairaalavisiittikin oli postiviinen yllatys: yksi lapsi, joka ei ehka koskaan ollut koonnut palapelia, oppi sen eilen! Oli kiva nahda, miten han aluksi koetti sovittaa kaikkia mahdollisia paloja yhteen, ja kun naytin hanelle, etta nyt tuossa on aasi, jonka takaosa puuttuu, tama pala nayttaa aasin takamukselta, niin lopulta hehkulamppu valahti hanen paansa paalla ja han jatkoi suurella innolla ja antaumuksella.
Tassa mustassa zulu-kulttuurissa lapset eivat ole tarkeita, isotkin teini-ikaiset lapset saattavat syoda eri poydassa tai huoneessakin kuin vanhemmat, ja vain siita syysta, etta vanhemmat ovat "oikeita ihmisia" joiden seurassa lasten ei kuulu syoda! Jarkyttavaa! Tuntuu silta, ettei mun kannata keskittya hirveasti vain niihin lapsiin, joiden aidit ovat kadonneet, silla vaikka aiti olisi paikalla, han vaan istuskelee ja katselee tv:ta, ei leiki lapsensa kanssa. Saattaa pitaa sylissa pienta, mutta ei oikein muuta. On aideillekin hyva nahda, etta lasten kanssa voi tehda monenlaista sairaalassakin. Mulla oli tarrarapyla-pallopeli, josta terveemmat isommat lapset innostuivat, nuorimmat tekivat niita palapeleja.
Sheenan vasymisen yksi syy on se, etta han rakastaa jarjestysta ja tykkaa organisoida ja turhautuu yrittaessaan opettaa tiimin naisia. Tama lastensairaalassa vakituisesti kayva tiimi koostuu neljasta mustasta kristitysta naisesta. He ovat erittain hyvaa tarkoittavia ja joku kay ihan paivittain, mutta he eivat ymmarra lansimaista tehokkuus-ajatusta: kun Sheenan mielesta tavarat loytyvat kaapeista paremmin kun ne on lajiteltu esim. ikaryhman tai lelutyypin mukaan, niin naisten mielesta tuollainen on turhaa, he panevat lelut mihin tahansa, mista loytyy sopiva kolo. Ja jos heita on useampia sairaalassa samana paivana, he kokoontuvat leikittamaan lapsia kaikki samaan huoneeseen. Heille ei tule mieleen, etta jos he vierailisivat eri paikoissa, moninkertainen maara lapsia saisi leikkia. Ja Sheena turhautuu kaikesta tasta. Ymmarran oikein hyvin.
3 comments:
Hei Sinikka! Minäkin järkyttyneenä luin karmeasta ryöstökokemuksestasi. Ja kiitollinen on mieli, että säilyit ehjänä tuosta hyökkäyksestä. Se kuulosti niin hurjalta, että varmasti Jumala varjeli ja esti mitään pahempaa tapahtumasta. Vaikka tuossakin on kyllä ihan riittävästi. Antakoon Jumala mielenrauhasi säilyä mahdollisimman suuressa määrin tapahtumasta huolimatta!
Mukava oli kuulla, että hyväntuntuinen kirkkoyhteys on nyt löytynyt. Se on varmasti tärkeää siellä(kin) ollessasi. Toivottavasti saat kokea siellä hyvää kristittyjen yhteyttä. Siunausta koko elämään siellä ja Taivaan Isän haltuun oikein superpaljon!
Dear Sinikka,
So sorry that you had to encounter that ugly side of an otherwise lovely country so soon.
Glad (but not surprised) to hear that you are calmly and strongly recovering from this traumatic experience.
But of course things will never quite be the same and it will be a long process of healing. When my cousin whom I lived with in NYC was mugged, she was very fearful for many months afterwards.
Hopefully you are getting all the support that you need. And on the practical level, some improved security so that you can sleep without fear.
Also, even though your father did not believe in insurance, hopefully you have some that will help you replace some of what you lost.
It is important that you are able to freely communicate and record your experiences while you're there!
And sounds like some of those 'gadgets' have been useful in the important work you're doing with the kids.
Maybe we can arrange a Skype chat one of these days?
Hugs from all us!
Wif
Thanks, W! I think Lennu would have been more of a help that night! Blessings and hugs back!
Post a Comment