Tanaan sairaalassa oli aika hauska tilanne, kun paikalla olevat aidit innostuivat niin paljon tuomistani lasten piirustus- ja leikkaa-liimaa-tarvikkeista, etta lapset meinasivat jaada sivurooliin. Kuvan aiti oli erityisen ihana, mahdottoman nauravainen ja iloinen koko ajan (paitsi juuri naissa kuvissa) ja han innostui piirtelemaan ;=) En ihan ymmarra mikseivat he tuo itse mitaan tarvikkeita sairaalaan, eivat ne nyt kaikki niin kalliita ole.
Hyvin totinen poika (ylla) ei ensin meinannut reagoida oikein mihinkaan, mutta lopulta ymmarsin, etta han pyysi tussia ja viivotinta. Viivotinta en ollut tuonut, mutta han kaytti muovikantta ja piirteli ilmeiseti kotitalonsa. Hyvin fiksulta tuntuva poika kun lopulta ymmarsin hanta vahan.
Ja kotona Nzuzo taas ipadin kimpussa.
Mun autonrengas tyhjeni eilen, jolloin Sheenan piti pitkasta aikaa hakea lapset koulusta ja tarhasta. Nzuzo oli kuulemma heti kysynyt hanelta vaativaan savyyn, missa omena on, Sinikka aina tuo omenan ja paloittelee sen kuppiin... Teen sillai niina paivina kun menemme kirjastoon tarhan jalkeen odottamaan toisten lasten koulun paattymista. Olemme viime aikoina lukeneet kirjaa merirosvoista. Tana aamuna tarhaan mennessamme Nzuzo toisteli siina ollutta varssya, jonka makin osaan vaikka unissani:
"When I finds the Sea-Fairy Saphire,
I'll get me a ship of wonder.
All I gots to do
is follow the sound of thunder."
5 comments:
Tosi valaisevia kuvia!
Ne vain taytyy ottaa aika vaivihkaan kannykalla (joka ei nyt siis ole mikaan iphone); kuvieottamisesta kovin nakyvasti ei henkilokunta aivan ymmarrettavasti oikein tykkaa.
Olemme iloisia että olet päässyt sisään sinne sairaalamaailmaan ja voit tuottaa paljon hauskaa ajankulua sekä potilaille että äideille.Kuvat ovat hyvätasoisia ja todella valaisevia esimerkiksi pojasta,joka saatuaan ei viivotinta mutta välineen kuitenkin ymmärsi välittömästi käyttää sitä kotitalonsa piirtämiseen.
Kuvat tosiaan pitää ottaa vaivihkaa senkin takia, että muuten lapset alkavat poseerata. Yritin muinoin ottaa Eritreassa kuvia jostain työkohteistamme, mutta hieman tähtäillessäni kuvaan ehti aina pöllähtää naurava lapsijoukko:)
Jospa sairaalakäynneistäsi olisi sellainenkin seuraus, että äidit innostuisivat kotonakin arkartelemaan lastensa kanssa.
Sulla taisi sydämestä jäädä osa sinne Etiopian kupeeseen... Joo, yhtä lailla tässä olisi tarkoitus tarjota äideillä virikkeitä, hehän sitä kotielämää paljolti hallitsevat.
Post a Comment