Wednesday, November 21, 2012

Masibumbane Aids Mission

Vierailimme Joanin kanssa muutama paiva sitten tuossa Robin perustamassa Aids-tukikeskuksessa, joka tekee aika suurenmoista tyota hiv-positiivisten ja aidsia sairastavien hyvaksi. Keskus sijaitsee vahavaraisten mustaihoisten asuttamassa Mpophomenin kylassa, n. 10 kilometrin paassa mun kotoa.
Vasemmalla keskuksen johtaja, oikealla Rob ihanan koiransa, Muggensin, kanssa.

Rob sai siis kaarmeen puremasta aivovaurion n. 15 vuotta sitten, minka seurauksena han oli ensin 2 kuukautta koomassa ja sen jalkeen oli suurelti osin menettanyt puhekykynsa.  Han on melkoinen mies, kun siis on tuon tapahtuman jalkeen perustanut taman aids-keskuksen.

Kavin juuri auttamassa Robia alkuun uuden ipadinsa kanssa (puhe-generaattoreineen), han tuntui olevan siita hyvin innoissaan. 

Keskus tarjoaa neuvonta- ja tukipalveluja sairastuneille ja auttaa taloudellisesti.

Alla Joan ja keskuksen tyontekija.





Ylla pienessa vastaanotto-huoneessa tyoskenteleva nuori nainen. Monet tyontekijoista ovat  itsekin hiv-positiivisia, eivat kaikki.

Vasemmalla ruoka-avustus-paketteja: riisia, perunoita, sipuleita, wc-paprua...

Keskuksessa tuetaan myos kasityolaisia ostamalla ja myymalla naiden tuotteita. Tama nainen virkkaa kauniita kasseja ja liinoja.
Kaunis nuori aiti, jonka tapasin keskuksessa.
Toimintakeskuksen kantava ajatus on se, etta vaikka ihmisille jaetaan ensimmainen ns. hata-avustus ilmaiseksi, hanelle annetaan samalla erilaisia velvotteita, jotka hanen pitaa tayttaa saadakseen ruoka-avustusta jatkossa. Esim. hanen taytyy huolehtia laakkeistaan ja osoittaa yhteistyohalua ja yritteliaisyytta. Monet saavat esim. apua pienen puutarhan tuottavuuden nostamisessa, ja jatkoapu ja ruoka-avustus riippuu siita, viljeleeko han palstaansa saamiensa ohjeiden mukaan. Alla hyvinhoidettua vihannesmaata.

Ennenkuin Etela-Afrikkaan saatiin nykyaikaiset aids-laakkeet, kuolleisuus oli valtavan suurta, viikossa saattoi olla niin monet hautajaiset, ettei hautausmaille enaa meinannut sopia. Vasemmalla kuva tiuhaan tahtiin kaivetuista haudoista.

Alla Masibumbane-esikoulu, jossa sairastuneet tai orvoiksi jaaneet lapset saavat ohjattua toimintaa, ruokaa ja koulusta.

Lapset vaikuttivat iloisilta ja onnellisilta, ja - kuten Etiopiassakin - olivat valmistautuneet huolella visiittiamme varten. He esittivat innolla monta laululeikkia.
Aids-keskus ulkoapain; keskuksen toisessa kerroksessa on sen yllapitama koulu.




Kuvat alla:  Kaikki taman Mpophomeni-kylan asukkaat ovat mustia, osa hyvin koyhia, muutamat varakkaita.  Kanoja ja vuohia nakyi joka paikassa.



























3 comments:

W said...

That HIV center seems like a great place. There were some encouraging statistics out yesterday showing that the rates of infection and mortality are finally coming down. Maybe malaria and TB are at least as big problems in South Africa though, if not worse?

coffee-break said...

Mahtava keskus, mahtavaa toimintaa!
Hienoa, että olet päässyt tutustumaan ja kokemaan niin kaikenlaista! Kivaa jatkoa sinne!

Anonymous said...

Karujen tosiasioiden edessä tuntuu rohkaisevalta työ, jota Masibumbanessa tehdään.Ihmisiä opetetaan itse auttamaan itseään.Erot yhteiskunnassa ovat suuret ja olet saanut nähdä laidasta laitaan elämää Etelä-Afrikassa.