Taas kaikkea pienta

Sipholla oli pienet synttarijuhlat perjantaina muutamalle koulukaverille ostarin hampurilais- ja jatskipaikassa. Lapsilla oli ohjattua leikkia siella leikkihuoneessa ja he tuntuivat viihtyvan hyvin. Me olimme Sheenan ja Allanin kanssa poydan toisessa paassa, oli todella mukava jutella heidan kanssaan pitkasta aikaa. Sheenan vasymyksen takia olen ollut aika tavalla omassa varassani, useimmiten yksin lasten kuljetuksia, laksyja ja sairaalakaynteja lukuunottamatta.  Onneksi seurakunnasta on loytynyt se Joan, joka on osoittautunut luotettavaksi ja ihanaksi ihmiseksi. 

Kavin perjantaina myos hammaslaakarissa ientulehdukseni takia. Kuulin etta Gastonien pienimman talon vuokraaja, James, on hammaslekuri, ja kun en tuntenut ketaan muutakaan, menin hanen vastaanotolleen. Se olikin aika hieno kokemus. James ihasteli, etta oli hyvat hampaat (niinkuin onkin, elaissani ollut vain muutama reika), ongelmana oli pieni porkkananpala, joka oli juuttunut niin syvalle ikenen ja hampaan valiin ettei tullut sielta hammaslangalla eika millaan kotikonsteilla ja ien oli hyvin arka. Han oli erittain hellakatinen, laittoi puudutustahnaa ensin ikeniin ja sitten puutuspiikin, tyhjensi kolon ja neuvoi miten jatkossa saan asian hoidettua. Ja otti rontgenkuvankin varmuuden vuoksi. Kun menin maksamaan, kassalla sanottiin, etta tohtori on merkinnyt, ettei ota korvausta!!!  Olin tietysti hirvean yllattynyt ja iloinenkin noin ylenpalttisesta ystavallisyydesta, vaikka luontojani vierastan hyvin paljon juuri tasta syysta tuttujen lekureiden vastaanotolla kayntia. Taalla Aafrikassa vaan pelotti menna aivan vieraalle. Nyt on kuitenkin Jamesia varten varattuna hieno viinipullo ja rasia likoorikonvehteja kiitokseksi, kunhan tapaan hanet seuraavan kerran.

Etiopiassa kaipaan varmasti ennenkaikkea naita kauppoja ihanine vihannesosastoineen. Makeat porkkanat maksavat alle euron kilo, ja lahes kaikki hedelmat ja vihannekset alle 2 euroa.

Enaa runsas kuukausi tassa maassa ja siitakin viikko Cape Townissa.