Arkielämää

Pylvään nokassa miettivä lintu,  Hadada Ibis,  mikähän on suomeksi?,  on aika yleinen Saharan eteläpuolisissa Afrikanosissa. Tapasin tuon siellä kukkuloilla.  "The Hadeda, Bostrychia hagedash, is a large (about 76 cm long), grey-to-partly brown species of ibis. It has a distinctively loud and recognisable haa-haa-haa-de-dah call that is often heard when the birds are flying or are startled, hence the name."



Takapihan kuistilla on mukava juoda aamukahvia! Vieläkin tuntuu monesti uskomattomalta saada asua täällä.

Kanani ovat vaihteeksi nyt kaasuhellan uunissa, Allan hankki sellaisen talooni, kun sähkökatkot ovat täällä niin yleisiä. Niitä tuntuu tähänastisen kokemuksen nojalla olevan n. kerran viikossa kestäen muutaman tunnin kerrallaan. Ei siis kauhean suureksi häiriöksi, mutta kun maassa paistaa aurinko melkein ympäri vuoden, olen ihmetellyt, miksei aurinkoenergiaa tunnuta käyttävän yleisemmin hyväksi? Se olisi tällaisessa maassa niin luontevaa.

Allan kertoi yhdellä automatkalla, että koulun urheilukilpailut on peruttu kylmän sään takia, kun lämpötila on ollut alle 22 astetta Celsiusta(!!!).  Suomessa ne olisi ehkä peruttu kuumuuden takia, kun lämpöä on enemmän kuin se 22.  Nyt on ulkona ja sisällä +15,  mikä ei tunnu tässä kylmältä.

Olen ollut tänään vastoin tapojani vähän turhautunut lasten kuljetuksiin, niihin sisältyy usein pitkiäkin odotuksia. Sitä varten on autossa aina lukemista. Useimmiten tuntuu etuoikeudelta elää tätä arkea:   Pieni Nzuzo 4v. tulee aamuisin autoon mukaan kun ajan isommat lapset peruskouluun ja vanhimman pojan kauemmaksi Grace College -nimiseen kouluun, missä hänen pitää olla ennen 7:20.  Sitten otan Nzuzon takaistuimelta syliini ja ehdin juuri lukea hänelle yhden sadun ennenkuin hänen tarhapäivänsä alkaa 7:40. Haen hänet useimmiten tarhasta klo 12:10, ja jos kaksi muuta lasta pääsevät pian koulusta, viihdytän nuorinta, käymme vaikka pikavisiitillä kirjastossa, ennen kahden keskimmäisen hakemista koulusta.  Vanhin Henhry pääsee useimmiten vasta klo 16, koska hän joutuu ottamaan matikasta lisäopetusta.

Huomenaamuna on aamupäivällä sairaalakäynti, toivoisin löytäväni kaksi lasta, joihin kokisin saavani paremman kontaktin ja joiden luona käymiseen voisin sitoutua.  Allan kertoi, että monet kouluikäiset lapset saattavat vaikuttaa jotenkin hitaasti kehittyneiltä, koska eivät ehkä koskaan ole pitäneet kynää kädessään, eivät värittäneet värityskirjaa tai esim.  leikkineet sillä länsimaisesti ajatellen ehkä tutuimmalla taapero-ikäisen lelulla:  kolmio-, ympyrä- ja neliönmuotoisten palojen sijoittaminen oikeanmuotoisiin koloihin. 


-------

Jännää, että vaikka melkein kaikki muu on täällä edullista, atk-laitteet ovat paikoin yli Suomen hintatason: meillä voi saada miniläppärin n. 350 eurolla, täällä halvin maksaa yli 400;  edullista 250 gigan ulkoista kiintolevyä ei ollut lainkaan, vaan edullisin oli 500 Gt ja hinta reilusti sen mukainen. Olisiko niin, että kun täällä ihmisten varallisuudessa on niin paljon suurempi hajonta kuin Suomessa, kiintolevyjä eivät osta muuta kuin ne selkeästi varakkaat, joilla on sitten varaa maksaa??  

AI, NYT EI TULE VETTÄ!   Mielenkiintoista tämä Aafrikan arki... ;D