Olen ollut tänään sängyssä aamulla lasten kouluunviennin jälkeen ja päivällä kuljetusten välillä. Flunssa on väsyttänyt kovasti. Päivä on niin sumuinen, että ajoin aika hiljaa ja kun vain puolella autoista oli valot päällä, oli tosi vaikea erottaa mitään. Autoilu on nopeampitahtista kuin Suomessa mutta ei läheskään sillai kaoottista kuin Kalkutassa.
Olemme sopineet Sheenan kanssa, että lapset tulevat luokseni vain silloin kun se mulle sopii, joten kutsuin heidät lukemaan ipadin interaktiivisia satuja nyt kolmelta haettuani Henhryn koulusta. Vain Sihle tuli, hän on se 7v. poika, hyvin kiltti, kohtelias ja ilmeisesti luokkansa parhaita. Ne kertomukset ovat sellaisia, joissa aikuinen tai lapsi ensin lukee 4 riviä riimitettyä satua ja sen jälkeen koskettelee ipadia eri kohdista, jolloin satu herää siinä eloon. Se on lapsista yleensä hyvin hauskaa, mutta Sipho ei nyt tullut, luultavasti koska ei olisi halunnut tehdä sitä omaa osuuttaan eli lukea niitä tekstejä ensin. Hän on ollut hiukan hankala ja olen ollut jopa vähän huolissani: hän tekee läksyjään niin hitaasti täällä kuin pystyy ja pyytää vähän väliä kaikenlaista, narraakin vähän siitä, mitä kaikkea heillä on läksynä. Hän ei myöskään enää oikein juttele mulle mitään automatkoilla.
Tätä on kestänyt pari päivää ja yhtenä syynä voi olla että hänkin on ollut flunssassa. Hänellä on koulusta mukanaan läksyvihko, johon on merkitty läksykohdat ja joka mun tai Sheenan täytyy kuitata, kun läksyt on tehty. Sovimme Sheenan kanssa, että jos vetkuilu jatkuu, en kuittaa vihkoa lainkaan, jolloin annamme hänen joutua pieneen pulaan koulussa sen takia. Sheena on varmaan yhteydessä opettajiin. Olen kovasti koettanut miettiä, mistä vastahangoittelu voisi johtua ja kysellä Sipholta, onko jotain sattunut mun kanssa tai koulussa, mistä hän on niin 'upset'. Hän ei ole kuitenkaan sanonut oikein mitään. Huojennuin kuitenkin melkoisesti, kun olin heillä lastenvahtina keskiviikkoillan, Sipho aivan oma-aloitteisesti otti mua vyötärön ympäriltä kiinni ja halasi ja nojasi pitkän tovin. En sittenkään usko, että hän protestoi mun täällä oloani tai että se ainakaan on mitään kovin henkilökohtaista. Mutta on vaikea olla lujana läksyjen ja muiden käytössääntöjen kanssa, kun olisi tietysti mukava olla se hauska täti jonka kanssa on aina kivaa.
Ai niin, Albi soitti eilen illalla! He ovat kotiutuneet tänne taas hyvin, asuvat omassa talossaan Cape Townissa. Hän kyseli kuulumisia ja kutsui käymään joskus siellä, jos ehdin. Hyvin mielelläni kävisinkin sekä tapaamassa heitä että näkemässä näitä seutuja vähän avarammin, jos lapsilla on jonkinlainen kevätloma tulossa tai sitten viimeistään joulukuussa.
Gastonit hankkivat käyttööni Nokian (!) halpispuhelimen ja siihen prepaid-liittymän yhteydenpitoamme varten. Suomalainen kännykkäni on myös toiminnassa, ja olen onnistuneesti lähettänyt ja siihen on tullut Suomesta tekstareita, mutta ilmeisesti aivan jokainen ei ole tullut, joten on hyvä kuitata aina viesti, jos on tullut perille.
Olemme sopineet Sheenan kanssa, että lapset tulevat luokseni vain silloin kun se mulle sopii, joten kutsuin heidät lukemaan ipadin interaktiivisia satuja nyt kolmelta haettuani Henhryn koulusta. Vain Sihle tuli, hän on se 7v. poika, hyvin kiltti, kohtelias ja ilmeisesti luokkansa parhaita. Ne kertomukset ovat sellaisia, joissa aikuinen tai lapsi ensin lukee 4 riviä riimitettyä satua ja sen jälkeen koskettelee ipadia eri kohdista, jolloin satu herää siinä eloon. Se on lapsista yleensä hyvin hauskaa, mutta Sipho ei nyt tullut, luultavasti koska ei olisi halunnut tehdä sitä omaa osuuttaan eli lukea niitä tekstejä ensin. Hän on ollut hiukan hankala ja olen ollut jopa vähän huolissani: hän tekee läksyjään niin hitaasti täällä kuin pystyy ja pyytää vähän väliä kaikenlaista, narraakin vähän siitä, mitä kaikkea heillä on läksynä. Hän ei myöskään enää oikein juttele mulle mitään automatkoilla.
Tätä on kestänyt pari päivää ja yhtenä syynä voi olla että hänkin on ollut flunssassa. Hänellä on koulusta mukanaan läksyvihko, johon on merkitty läksykohdat ja joka mun tai Sheenan täytyy kuitata, kun läksyt on tehty. Sovimme Sheenan kanssa, että jos vetkuilu jatkuu, en kuittaa vihkoa lainkaan, jolloin annamme hänen joutua pieneen pulaan koulussa sen takia. Sheena on varmaan yhteydessä opettajiin. Olen kovasti koettanut miettiä, mistä vastahangoittelu voisi johtua ja kysellä Sipholta, onko jotain sattunut mun kanssa tai koulussa, mistä hän on niin 'upset'. Hän ei ole kuitenkaan sanonut oikein mitään. Huojennuin kuitenkin melkoisesti, kun olin heillä lastenvahtina keskiviikkoillan, Sipho aivan oma-aloitteisesti otti mua vyötärön ympäriltä kiinni ja halasi ja nojasi pitkän tovin. En sittenkään usko, että hän protestoi mun täällä oloani tai että se ainakaan on mitään kovin henkilökohtaista. Mutta on vaikea olla lujana läksyjen ja muiden käytössääntöjen kanssa, kun olisi tietysti mukava olla se hauska täti jonka kanssa on aina kivaa.
Ai niin, Albi soitti eilen illalla! He ovat kotiutuneet tänne taas hyvin, asuvat omassa talossaan Cape Townissa. Hän kyseli kuulumisia ja kutsui käymään joskus siellä, jos ehdin. Hyvin mielelläni kävisinkin sekä tapaamassa heitä että näkemässä näitä seutuja vähän avarammin, jos lapsilla on jonkinlainen kevätloma tulossa tai sitten viimeistään joulukuussa.
Gastonit hankkivat käyttööni Nokian (!) halpispuhelimen ja siihen prepaid-liittymän yhteydenpitoamme varten. Suomalainen kännykkäni on myös toiminnassa, ja olen onnistuneesti lähettänyt ja siihen on tullut Suomesta tekstareita, mutta ilmeisesti aivan jokainen ei ole tullut, joten on hyvä kuitata aina viesti, jos on tullut perille.
No comments:
Post a Comment