Toista vuorokautta ilman juoksevaa vettä

Mielenkiintoista tämä arki täällä ;)  Allan toi äsken mulle ison ämpärillisen vettä heidän uima-altaastaan peseytymistä ja vessaa varten, veden tulo lakkasi eilen illansuussa.  Olen pärjännyt oikein hyvin, kun oli varastossa muutama litra juomiseen - mutta Sheena sanoi, että hänestä sähkökatko ei haittaa lainkaan niin paljon nelilapsisessa perheessä kuin vedentulon katkeaminen, mikä on helppo uskoa!

Viime päivinä on ollut sumuista. Ajaessa saa tosiaan olla kieli keskellä suuta ja pyytää varjelusta ainakin lapsille, kun tien laidoilla voi olla ihmisiä eivätkä läheskään kaikki autoilijat käytä valoja. 

Tämä aamupäivä sairaalassa oli mukavin tähän saakka. Löysin pienen, orvon tytön, oman arvioni mukaan muutaman kuukauden ikäisen, joka tuntui nauttivat huomiosta ja syliin ottamisesta. Hän oli vasta oppinut istumaan, mutta oli muuten melko varovainen ja passiivinen. Hoitajien mukaan hänen oikea ikänsä on kuitenkin 1vuosi ja 1 kk. (!)  Eikö hänen oikeastaan pitäisi jo olla opettelemassa kävelemään?  Hänen nimensä taisi olla Mbali.

Hänen sairautensa oli jotain kurkkuun ja aliravitsemukseen liittyvää, en ihan ymmärtänyt hoitajaa tässä asiassa. Syynä hitaaseen kehitykseen voi olla vain se, että hän ilmeisesti makaa sellaisessa pikkulapsen puoli-istuvassa lepotuolissa, miksi sitä sanotaan, jollaisessa suomalainen lapsi olisi vain lyhempiä hetkiä päivittäin, muina aikoina kuuluisi olla kaikenlaista äidin ja lapsen vuorovaikutusta, esineiden tapailua, leikkimistä, kävelemään opettelua. Hänellä oli siinä sängyssään se tuoli, ja sängyssä myös pari pientä pehmolelua, mutta ei oikein mitään, mihin hän olisi ylettänyt. Eikä muuta vuorovaikutusta kuin sinänsä ystävällisten hoitajien vilkutukset ja hymyt heidän työnsä lomassa.

Paikalla oli myös kolme melko terveen oloista isompaa lasta, jotka tarttuivat pian mun tuomiin palloon ja tarraräpylöihin ja alkoivat heitellä keskenään. Pallopeli oli niin hauska, että yksi mustista miespuolisista hoitajista näytti olevan aivan vähällä osallistua siihen itsekin. Vaikka näillä lapsilla oli äitikin mukana, heillä ei ollut oikein mitään leluja. Meidän visiittien yksi tarkoitus olisi myös näyttää äideille, miten vähillä tarpeilla voisi auttaa lasta viihtymään, kehittää hänen taitojaan ja pitää pienimuotoista kouluakin. Lapset voisivat esim. askarrella, monelle jo saksien käsittely olisi uusi ja opittava taito.

Illalla Sipho tuli tekemään läksyjään mun luo, vastarinta oli nyt täysin poissa. Oli vähän hankala selittää, kun hän ei meinannut ymmärtää, mitä kertolasku tarkoittaa, vaan oli laskenut tehtävänä olleet numerot yhteen.  Piirtelin hänelle kuvioita ja yritin näyttää, mitä kertominen jollain merkitsee. 

Sitten tuli Henhry matikan kirjansa kanssa.  Englanninkielisten käsitteiden  kanssa mäkin joudun välillä pinnistelemään ja nauroimme molemmat tänään, kun mäkään en ymmärtänyt oheisen tehtävän 2. kohdan (iii) esimerkistä mitään. ;D

Saimme kuitenkin osan tehtävistä tehtyä, loput teemme huomenna. 



PS. Olen kuullut, että ihmisillä on ollut vaikeuksia kommentoida tänne mitään, kun kommentit ovat jotenkin hävinneet.  Syynä saattaa olla se, että mä hiukan hätäisenä olen julkaissut tekstini lukematta sitä tarkkaan läpi, ja sitten hetken päästä löytänyt vaikka mitä painovirheitä - ja ottanut tekeleen uudestaan korjattavaksi. Mä yritän parantaa tapani!